Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
25262728123

RSS

 Eskolan kantti
01.02.2019 09:28

Ällistyttävin uutuuskirjavuoteni aloitus aikoihin. Luin kirjan, vuosiin, liki yhdeltä istumalta. Niin paljon se tuotti iloa ja teki kipeää.

Näin siinä kävi: luin alkuun kiihtyneen ahneesti, sitten hitaasti, kohta jo tuumaten ja taaksepäin palaten, pysähdellen, nyansseista ällistyen.

Kirja on Tampereen yliopiston sosiaalipsykologian professorin Antti Eskolan (20.8.1934 – 6.9.2018) Vanhanakin voi ajatella.

Itsekin ikääntyneenä olen kiitollinen, että taannoin sain tavata Antti Eskolan.

Jo kirjoittaessaan Eskola tiesi, että tämä on hänen viimeisensä koska ” päivä on tehnyt kierroksensa” kuten Eskola siteeraa Pohjantähden Kivivuoren Jannea.

Kirjoittaminen kesti kolme vuotta mutta Eskola järjesti tekstin niin kuin työ olisi tehty yhden päivän mittaan: aamuun ja sen arkisiin toimiin, päivän mittaan kirjoitettuihin esseisiin ja kun ilta koittaa – ja yö – se herättää mietteet tuonpuoleisesta.

Eskolan käyttää ironiaa, parodiaa, satiiria, sarkasmia, huumoria, liioittelua ja on analyyttinen sosiaalipsykologian professori.

Nautittavasti pirunnyrkin palikat toistensa lomaan solahtavat.

Eskola kirjoittaa niukkaliekkisestä lapsuudestaan pientilalla Urjalassa ja sieltä periytyen kuuntelee aina aamuhartauden. Hän siteeraa usein Urjalan pojan, Väinö Linnan, Pohjantähteä. Sinnehän fiktiivinen Pentinkulma sijoittuu.

Kirjassa eritellään varsinkin mielikuviamme uhkista, toivosta, rakkaudesta, ystävyydestä, perheestä, seksuaalisuudesta, totuudesta, liikkumisesta viinankäytön kohtuu- ja riskirajalla.

Täkäläisittäin kiintoisia on Eskolan suhtautumisesta ”uskomushoitoihin”. Hän käyttää sanontaa vaihtoehtoinen tai täydentävä hoito. Järkevästi rajattuna sillä voi olla parantava psyykkinen sivuvaikutus.

Puoskarilain perään toitottavaa terveyssosiologian professorinakin toiminutta Markku Myllykangasta hän näyttää pitävän ilmaisjakelulehtiräyhääjänä, josko tiedemiehenä. Monimutkaisten asioiden yksinkertaistaminen ei saa olla henkistä persuilua, tulkitsen minä...

Eskola suhtautuu epäluuloisesti laitefetisismiimme, kännykkään siis eikä kuulu facebookiin.

Hän lukee oikeita lehtiä!

Väistämätön vanhuus on on jatkona edelliskirjalla koko ajan läsnä, senkin ajattelu.

Hän kertoo oppineesta ystävästään, joka pelkäsi joutuvansa hoitokotiin, jossa ”minut pannaan askartelemaan”.

Eskolan painolastina oli nuoruudesta asti vasemmistolaisuus, häntä yritettiin virastakin pois sen vuoksi. Ei hänellä ikinä mitään jäsenkirjaa ollut.

Siksi hän siteeraa sosiologi C. Wright Millsiä: ”Olen yrittänyt olla objektiivinen mutta en väitä olleeni puolueeton.

Nyt hengästyttää jo. Jatkan toisella areenalla, ehkä mahdollisia vähä-älymystön kommentteja välttääkseni. Mutta: ken pelkää että tiedemiehen teksti on ahdistavaa ja kuivaa niin se on erehdys. Tämä on ikään kuin elämäntaito-opas mutta eri tasolla kuin tusinapsykologiset viihdeteelmät.

Kirjaan tarttumista helpottanee tieto, että Eskolakinlottosi ja katsoi saksalaisia poliisisarjoja.

 

IMMU

 

 

 


Kommentit (2)Kommentoi


©2019 Immun pakinat - suntuubi.com