Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
272829303112
3456789
10111213141516
17181920212223
24252627282930

RSS

 Vain sakki puuttuu
06.04.2017 09:24

Vain sakki puuttuu

 

Olen aina lymynnyt yksin ja hiljaa. Lapsuudessa yksinäisyys oli pakko, aikuisena se jalostui itsenäisyydeksi.

Yksinäislapsuuden parhaat kaverini olivat Huckleberry Finn ja Vihervaaran Anna.

Yhteiskunnaksi sanotun umpimetsän laidassa valitsin sen vähemmän kuljetun polun. Siellä odotti Pohjantähden Aatu Halme, joka asettui aina heikompien ja syrjäytettyjen puolelle. Dostojevskin Idiootin kaksijakoinen ruhtinas Lev Myškin (lev=leijona, myš=hiiri) opetti oleellisen. Yksinäisyyttä pelkäämätön voi olla ulkoisesti epävarma mutta sisäisesti terveen itsetuntoinen. Ja vielä enemmän: kauneus pelastaa maailman.

Yhä enemmän on aihetta kaihtaa puolihöhlästi hohottavia. He tekevät naurunalaiseksi kaiken ylevän mitä eivät ymmärrä.

Siinä sakissa pelottaa, että seura voi tehdä kaltaisekseen. Omahyväisiä onkin lyötävä heti, muuten he luulevat, että heitä silitetään.

Kieleni on onneksi niin terävä, että voisin ajaa sillä partani. Siksi on paras vaieta. Silti on palkitsevaa toivottaa vastenmielinen henkilö helvettiin niin viehättävästi, että hän lähtee riemuiten matkaan.

Jos on työtov..., no, samalla työpaikalla olevia nohevampi, sillä ei kannata elämöidä. Työelämän haluttuja ovat ”statushakuiset moniosaajat”. Kaikkea osataan vähän, mitään ei kunnolla.

Keskinkertaisuus on aina parhaimmillaan. Se näkyy myös mediassa. Pyrkyryys ei ole kestävää pääomaa vaan kilisevää vaihtorahaa.

Heidän kyynärpäävoimavaransa ovat rotan häikäilemättömyys ja apinan raivo.

Yleishurskaat vehnästelijät on pidettävä loitolla. Heillä on päänsä yllä tekosädekehä. Entä kun tipahtaa hirttosilmukaksi kaulaan?

En ole erehtynyt tahtimarsseille. Taistolaispiirit koin pyhäkouluksi. Nykyfantastinen toivopolitiikka kuvottaa. Toivo on politiikassa lurjuksen viimeinen pakopaikka.

Yksinäisyyden aateloi kirjallisuuden professorini. Hän valmisti tulevaisuuttani ja toisti: ”Älä mene liian nuorena naimisiin, äläkä ikinä lehteen töihin.”

Hän kuoli varhain. Surussa petin hänet, tein molemmat. Jälkimmäistä kadun lopun ikääni, ensimmäinen on kehittänyt yksinäisyyden kaipuun hymyvoimavaraksi.

Mutta ”vihkikaavana” olivatkin Jaan Kaplinskin säkeet: ”Ole sinä / minun olematon lapsuuteni / pehmeä hyvä / kevyt / kesäyö / joka peittää / minut suurilla / äärettömillä siivillään.”

Elämälle kiitos, tähänastisesta.

IMMU

 

 

 

 

 

 

 


Kommentoi


©2017 Immun pakinat - suntuubi.com