Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
31123456
78910111213
14151617181920
21222324252627
28293031123

RSS

 Ilon paloina hymytuulet ja sydänurut – kesäklassikko X
12.08.2017 09:07

Viimeinen kesäklassikko, täysi kymppi, olkoon ties monenneko kerran uusluettu ja omakohtaiseksi koettu 90-sivuinen Henry Millerin Hymy tikkaiden juurella.

Miller on iskostunut mieliin irstailijana.

Mutta Hymy tikkaiden juurella on muuta. Se on kirja Auguste-klovnista, joka haluaa lahjoittaa ihmisille katoamatonta iloa.

Auguste on filosofien sukua ja tietää, että klovnina oloon tarvitaan paitsi lahjakkuutta myös viisautta: tietoa inhimillisistä heikkouksista.

Mutta tieto ei yksin riitä – on kyettävä ”hyväksymään” epätäydellisyydet, ihmisluonteen heikot puolet ja ihmiskunnan epäoikeudenmukaisuudet, mädännäisyydet ja paheellisuudet ja silti oivaltaa, että kaikkea toivoa ei ole menetetty.

Siksi Auguste ei ammenna temppujaan vain mielikuvituksesta vaan todellisuudesta.

Huippunumerossaan Auguste vaipuu transsiin tikkaiden juurella. Tikkaat johtavat kuuhun. Yleisö on haltioissaan. Klovni on siis tajunnut oleellisen, ilon ja surun sisäkkäisyyden ja sen kuinka ne vaihtavat paikkaa käsittämättömän nopeasti.

Mutta kerran Auguste nukahtaa eikä herääkään jatkamaan numeroaan ja työsopimus puretaan. Hän lähtee vaeltamaan tuntemattomana.

Auguste palkkautuu kiertävään sirkukseen aputyömieheksi. Sitten sirkuksen klovni Antoine sairastuu ja Auguste lupaa esiintyä hänenä.

Auguste vakuuttaa , ettei hän halua viedä Antoinen työtä. Hän neuvoo tälle asian, jonka on oivaltanut: ”Olla oma itsensä, vain oma itsensä, on suurta ja samalla kaikkein vaikein temppu.”

Näin väärinymmärretty Auguste toimii alati väärinymmärretyn Millerin puhetorvena.

Mutta Auguste ylittää kaikki kollegansa hauskuudet, luo uuden Antoinen ja saavuttaa taas huiman suosion. Silloin Auguste poistuu areenoilta. Minne, se selviää luettaessa kyllä.

Miller ihaili Chagallin maalaamia enkeleitä ja Mirón tikkaita ja kuuta. Hän ymmärsi, että  ilo on kuin joki; se virtaa lakkaamatta. Ilveilijä opettaa meitä nauramaan itsellemme. Ja tämä nauru on syntynyt kyynelistä.

Henry Miller ja Auguste vääntäytyivät irti  kahleista ja määritelmien otteesta. Niin he saattoivat lopulta määrittelijät naurunalaisiksi.

Ilveilijät ja enkelit. He ovat jumalallisesti sovitetut toinen toisiinsa. Kuten aito ilo ja suru.

IMMU

 





Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän miinus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2017 Immun pakinat - suntuubi.com