Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2930311234
567891011
12131415161718
19202122232425
2627282930311

RSS

 Julki luotuja
18.08.2019 13:17

Rankkaa on julkisen ihmisen elämä. Tänään olet alttarivaate, huomenna kynnysmatto. Median juoruhyeenat näykkivät. Kansa tahtoo lukea vain ilkeyksiä.

Josko julkistaisin kohdallen joitakin osuneita julkkissattumuksia. Mutta kilttejä vain. Älykkötapaamsisia ne olivat. (öhöm)

Juice – minulle Jussi - tahtoi tavata aina kun polut ristesivät. Kohtasin Jussin kirjailijana, en rokkarina. Koskettavia olivat yhteiskivut: isän varhaiskuolema, äitisuhde, niukka lapsuus.

Josko nyt julki tämä: Jussi osti äidilleen asunnon Tampereelta seinänsä takaa. Äiti-poika -suhde oli ajoittain äkeä. Mutta Jussi laittoi ruoat ja vei ne äidille, hankalinakin aikoina.

Kerran kuului kolahdus ovelta: äiti palautti astiat, pestyinä, postiluukusta.

Armi Ratia houkutteli Atlakseen, kulki perässäni, olinhan, edes nuorena, salskea (!) ja toisteli: ”Apina, apina hei, lähde yömyssylle.”

Muistin että hän oli vain kaksi vuotta äitiäni nuorempi. Menin kirjoittamaan juttuni. Aamulla Armi halusi pinkan lehtiä luettaakseen jutun Marimekon hallituksella.

Hannu Salamaa jututin Elite-ravintolassa.

Salama ei juonut – enää – mutta otti voileivän leppoisan jutustelun lomassa.

Aamukahdeksalta soi puhelin:

- Tässä Hannu Salama, huomenta. Minulta jäi se leipä maksamatta...

Minä lohduttelin, että ei huolta, Yläjärven Topi on sen maksanut.

Kirjallisuuden professorini Hannes Sihvo järjesteli elämääni – valitsi väitöskirjan aiheeksi Paavo Haavikon.

Hannes toisteli minulle, että älä mene liian nuorena avioon äläkä ikinä lehteen töihin.

Sitten hän kuoli, turhan nuorena. Menin, tietysti, avioon ja lehteen töihin. Jälkimmäistä olen ankarasti katunut.

Haastattelin Haavikkoa Art Housen tiloissa. Nauhoitin elämäni ainoan kerran juttelun ilman muistiinpanoja.

Vanhan talon korkeat huoneet petkuttivat. Kun aioin kuunnella nauhaa, kuului vain huminaa.

Kirjoitin tapuliini tallettamani keskustelut muistinvaraisesti, kirjoitin jutun ja lähetin Haavikolle – pyytämättä.

Ei kuulunut mitään mutta vuoden päästä soi puhelin:

- Tässä Paavo Haavikko, päivää. Juttunne oli niin tasokas, että voisin antaa toisen haastattelun.

Olin ponkaista ilosta ilmaan. En kuitenkaan sillä silloinen päätoimittaja, Haavikkoa tajuamaton, olisi takuulla ujuttanut jalan alle lehmänläjän...

Yhä muistelen kuinka oikeassa professorini oli Haavikosta kohdallani. Mutta väitöstä ei ilman Hannesta ei tullut.

Syvyyshyvässä seurassa sain taivaltaa tällä toistaiseksi päättymättömällä väliaikamatkalla. Joistakin heistä tuli ystäviä, joiden seurassa sielu sai – ja saa yhä - arkenakin sunnuntain.

IMMU


( Päivitetty: 18.08.2019 13:20 )




Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi plus seitsemän?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Immun pakinat - suntuubi.com