Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
293012345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 Kiitos elämän eväistä, Tyyne Esteri
11.05.2019 08:02

Huomenna se on – äitienpäivä.

Sen motto olkoon: on muistettava häpeämättä lähtökohtansa, ihmiset joiden vuoksi eli ikikesissä onnellisena.

Äiti oli kuollessaan 92-vuotias. Hänellä olivat koukuiksi pesuvesissä vääntyneet sormet. Kasvot olivat vuosien rypyttämät. Silmät olivat välillä kuin pohjattomat surun kaivot mutta aina hymyt lennähtivät suupielistä silmiin.

Äiti oli niitä, jotka syntyivät tsaarin aikaan Heinäveden kirkonkylään. Hän näki lapsena kuinka maa itsenäistyi veliverisesti.

Äiti kuului sukupolveen, joka soti sodat, maksoi sotakorvaukset, pystytti hyvinvointivaltion, jonka ansiosta on käytössäni ollut rikkauksista tiine äidinmaa.

Äiti synnytti viisi lasta. Ensimmäinen kuoli 30-luvun alussa kehtoon Kuopiossa. Neljän lapsen kanssa hän jäi 50-luvulla leskeksi. Se muutti elämän. Olin viisivuotias.

Äidistä tuli siivooja ja naapurien pyykkäri. Silti luonne pysyi: ”Niin kauan kun herrat eivät kopistele kenkiään ja pyyhi kunnolla peräpeiliään meillä riittää evästä.”

Ei äiti uhrautunut, ei masentunut, ei jättänyt omaa eikä lastensa elämää heitteille.

Hänellä oli elämälleen tarkoitus.

Viimeisellä käynnillä äiti istui kiikussaan ja ajattelin, että Tyyne, Parkinlammen rannan tyttö, oli järkäle kauneinta Suomea.

Voi kuinka hän olisikaan kärsinyt tässä ajassa, jossa voimakkaat ja rikkaat selviävät helpolla – olosuhteita kun muokataan heitä varten.

Jospa äidin elämä opetti, että purista itsestä pois orja, vaikka kyynel kyyneleeltä mutta hillitse aina sisäinen Hitlerisi, äläkä ala kiipiä ryömimisasennossa.

Elämässä pitää aina olla ihanteellisuutta vaikka maailma ei alati toivoa anna. Se jalostui huomisuskon elämännäkemykseksi.

Siksi huomisaamuna toistuu perinne. Luen, ääneen, B. Brechtin runon Äidilleni:

”Kun hän oli kuollut, laskettiin hänet maan sisään / kasvamaan kukkia / perhosten leikitellen lentää. / Hän oli niin kevyt, maa tuskin tunsi hänen painoaan / miten paljon tuskaan tarvittiin / kunnes hän oli niin kevyt.”

Mutta ennen kaikkea elämässä oli iloa. Siksi soitan hänelle J.S. Bachin preludin ja fuugan G-duuri, sen joka alkaa kuolemasta ja päättyy elämään.

Pianon kulmalla lepattaa tuiju, elämän kynttilä, pelkkää sydäntä sekin.

Ei ole mahdotonta, että yksittäiset vaatimattomiksi leimatut teot, joita kukaan ei näe eikä arvosta luovat maailmaan harmonian.

Jos en saanutkaan hyviä vauraan eväitä elämään, sain hyvät henkiset eväät elämään.

Kiitos niistä eväistä, Tyyne Esteri.

IMMU





Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on yhdeksän plus neljä?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2019 Immun pakinat - suntuubi.com