Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 Veliveljet
12.10.2018 08:45

Lauantaina haudataan Keravalla rakkain sukulaiseni, veljeni Pentti.

Hän syntyi (8.8.1935) Kuopiossa, nykyisessä suojelukohteessa Puijonkatu 13:ssa.

Aina hän puhui Kuopiosta piäkaapuntina ja kävimme kunnioituskäynnillä tuon talon sisäpihalla.

Kun isämme kuoli nuorena tuli Pentistä, 15 vuotta vanhemmasta, minulle miehen malli.

Koska en pääse hautajaisiin, kenellekään kuulumattomista syistä, niin tämmöinen kiitospuhe siellä luetaan hyvän veljeyden muistoksi.

Suvainnette siis herkistellä hetken itsestäni koska minulla ei ole selfieitä, ei kuvia lapsenlapsista, ei koirista eikä ruskapakkasia.

Veljelleni Pentille

Sinä opetit minulle erityisesti kolme asiaa.

Ensiksi opetit lukemaan jatkuvasti. Ostit minulle lahjaksi kirjoja. Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat yhä kunniapaikalla hyllyssäni.

Sallit minua lukea 12-13-vuotiaana Väinö Linnan Pohjantähden. Kun nauroin välillä ääneen, pohdit, että pitäisikö kirja ottaa pois.

Et ottanut, kiitos siitä.

Kun huomasit minun lukiessani kyynelehtivän salaa, vaikenit ymmärtäväisesti.

Sain Pohjantähdestä, varsinkin Aatu Halmeesta, eväät elämännäkemykseeni.

Opetit minulle jalkapalloilun salat.

Olit suurin idolini, joka oli aina kentän paras vaikka palkintopytty oli kai pakko välillä antaa muillekin.

Surullista oli, että seuran johto ei päästänyt sinua nuorten maajoukkueleirille. Sinusta olisi tullut topparitähti isoille kentille.

Siitä olen yhä varma.

Opetit tärkeimmän: anna vastustajan tehdä ensimmäinen liike ja ota sitten pallo pois.

Se neuvo on pätenyt muussakin elämässä.

Opetit minut kalastamaan ja lahjoitit virvelin. Aamuöisin Juuan Kelosuolla, jossa olit opettajana, ajoimme Zündap-mopollasi kello 5 aamulla järvelle. Neuvoit että hauen iskiessä älä temmo, anna sille siimaa, väsytä ja kesytä se haaviin.

Oiva neuvo elämää varten sekin.

Siksi suvainnet lopuksi, omavaltaisesti hieman muunnellun, Sergei Jeseninin runon yhteisille muistoillemme:

Näkemiin veljeni, näkemiin.
Sydämensyrjimmäinen olit minulle.
Ero joka ennakolta arvattiin
lupailee että vielä tapaamme.

Näkemiin, kättä paiskaamatta, sanoitta.
Äläkä sure, turha tuskitella mokomaa,
ei tässä elämässä ole uutta kuolla,
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

Hyvää matkaa sinne taivaan pilvilaivaan huuhtomaan Suuren Kapteenin komentosiltaa.
Sillä eihän kuolema ala silloin kun elämä loppuu, kun elämä loppuu, loppuu myös kuolema.

Immu, ikiveljesi.





Kommentti

Kirjoittaja

Sähköposti

Kotisivut

Roskapostisuojaus: Paljonko on kuusi miinus kolme?
(Pakollinen, Vastaa numeroin)



Ei kommentteja




©2018 Immun pakinat - suntuubi.com