Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
293012345

RSS

 Liki liikkuja
05.06.2020 08:23

Hyötyliikunnasta on taas hengästymiseen touhotettu. Suvainnette tasapainottaa asiaa.

Hyötyliikunnan tyydyttävintä lajia, tuoksuvien sylien kohtaamista, en käsittele julkisesti. Sen verran on äidin ja isosiskon jämptisti jälkikäsittelemän pojan kotikasvatusta yhä kunniassa.

Päivän alku, viisi tiibetiläistä liikettä: ne sisältävät lihasten venytystä, hengitysharjoitusta, kehon kohottelua ja päättyvät raukeaan levollisuuteen. Se on aivojen aikidoa parhaimmillaan – tapulissakin ruplattaa joutuisasti.

Kuntopyöräilyä 15-30 minuuttia, pulssin ylätykytys 160. Soittimessa mielialasta riippuen vaikkapa Tšaikovski Muistoja Firenzestä, Vivaldin vuodenajat, Chopinin cismollinokturno n:o 20, Moody Bluesin Nights in White Satin, Spencer Davisin Gimme Some Lovin', Simon & Garfunkelin Sounds of Silence.

Kerran viikossa kuuntelen Olivier Messianen pianosarjan Vingt regardas sur l'efant – Jèsus (20 katsetta Jeesus-lapseen). Se on maailman vaikein pianokappale, jonka aion opetella (joudun opettelemaan loppuikäni) sormiliikuntaverrytellen.

Ukkovarpaitani piinaavat kihti ja nivelrikko estävät äkkiliikkeet. Nuorena liu'uin persukset kurassa pallon perässä. Nyt askellamme olkaveljeni Ojarummun kanssa Valkeisenlammen viertä taiteen ja tieteen mestarien pylvässaleissa.

Nuoruudessa rakensimme Erik Toivasen, sittemmin monikertaisen Suomen tietoviisaan, kanssa oman urheilukentän. Ikiliikkujiksi aioimme silloin. Silmälasit pelastivat molemmat.

Talvisin muistelen naapuria, joka lumipyry-yön jälkeen teputti talonsa portilla ja kehaisi:

- Sainpas' traktorimiehen kiinni. Ehdin kuntosalille ennen työpäivää.

En langennut ivailuun vaan jatkoin hiljaa konventionaalisella kuntosalillani – tempaisin kolan kuormineen penkalle.

Paljon on auttanut ikävuosien kartttuessa vaimon opastus: 25 prosenttia reuhtomisesta pois.

Autollani Pablolla - siis Citroen Picassolla – rällään alle 3000 km vuodessa. Asuinpaikka kun on oiva, hyötykävellen ehättää Ykkösrastiin, kauppahalliin ja torille.

Pari hyötyliikuntahaavetta on. Jospa vielä kerran saisi kavuta Roomassa Gianocolon kukkulalle Villa Lanten, Suomen valtion kauneimman rakennuksen, huvimajaan kuuntelemaan kun mustarastaat viheltelevät Verdin aarioita. Jo poistuu lymaailman vaikku korvista silloin.

Sitten janoan Pariisin ulkoliikunta-aikeissa Cafè de Floren – mm. Sartren, de Beauvoiren, Hemingwayn lempipaikan – ulkoterassille pelaamaan dominoa.

Noista haaveista suorastaan, no, liikuttuu.

 

IMMU


Kommentoi



 Ihan vain kuhallani
04.06.2020 08:18

Paljon on minua ivattu ja päälleni liki syljetty sotilasmenneisyydestäni.

Kävin näet RUK:n (siihen oli merkittävä syy...). Pois päästyä palautin sotilaspassin ja minusta sukeutui siviilipalvelusmies kauluksessa Sadankomitean rauhanmerkki.

Silti 4.6. on minulle merkittävä isänmaallisuuspäiväni.

En tosin saa korviin asti venyvää erektiota paraateja seuratessa, en kyynelly kun lippu vedetään salkoon Porilaisten marssin komppaamana, en pui nyrkkiä kantapäitä kopsutellen itärajalla. En hekumoi sotaväkimuistoilla (monella niin tekevällähän elämänkaari on, Hannu Salamaa siteeraten: rippikoulu, sotaväki, ämmänotto, kuolema.

Mutta ei jokainen sotilas ole minulle vain vihollinen. Vastenmielisyys kohdistuu sodalla hyötyjiin, militaristeihin.

Mutta asiaan takaisin:

Kun sain virallisen todistuksen vakaumukseni aitoudesta niin siitä pitäen olen, Suomen ikipuolustaja, valmistanut perheelle lippujuhlapäivänä kuhaa Mannerheimin tapaan. Alle Marskin ryyppy, läikyttämättä.

Hurraa siis isänmaalle.

Ikirauhaa:
IMMU


Kommentoi



 Onnen tähteellä
03.06.2020 08:04

Tautisena aikana on ryhdytty kyselemään onnellisuuden perään.

Amerikan professori on tehnyt tutkimuksen, jonka mukaan onnellisuudesta puolet on perimää, 10 prosenttia olosuhteista riippuvaa ja peräti 40 prosenttia oman toiminnan ansiota.

Samanaikaisesti on udeltu ihmisiltä lehdessä mikä tekee heistä onnellisia.

A.P. Tšehov sanoi, että onnen tunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen. Suvainnette vetää oman kelloni:

Kun muistelen menneiltä työvuosilta sitä, etten ikinä kiipinyt ryömimisasennossa, olen onnellinen.

Kun otan uunista tuoksuvan pinaattilasagnen ja puoliso ylistää kuinka hienoa on, ettei tarvitse koskaan mennä syömään eineksistä loihdittua ravintolaruokaa, olen onnellinen.

Kun luen turpeaegoisen mediapelleksi päätyneen kirjailijan teelmää ja sivulla 44 totean, että se on lukukelvoton ja jätän sen, ilman itseruoskintaa, kesken, olen onnellinen.

Kun vanha äidin kielenopettajani pysäyttää kadulla ja sanoo, etten ole lainkaan muuttunut ja muistan hänen kutsuneen minua ukuliksi, olen onnellinen.

Jos vielä tapaan vanhan uskonnonopettajani joka kutsui minua, kun väittelimme, nasaretilaisen kulkurifilosofin pyhän sielun inkarnaatioksi, joka on palannut maan päälle korjaamaan jo ammoin alkanutta erehdysten sarjaa, olen onnellinen.

Kun katson jalkapalloa ja tajuan, että se on opettanut elämästä filosofiaa: sietämään tönimistä, nöyryyttämistä, kipua, olen onnellinen.

Kun käpytikka nakuttaa kuollutta omenapuutani, rusakko pyyhältää pihan poikki, oravapariskunta kisailee rajakuusessa ilmiselvästä lempi mielessä, olen onnellinen, kun jänis saapuu pitkästä aikaa punaherukkapensaan alle päivätorkuilleen olen onnellinen.

Kun ehdin herätä ennen häntä, joka on tehnyt minut niin usein tehnyt onnelliseksi ja sujautan hänen aamutakkinsa taskuun lapun: ”Katsomme kauas, yhä kauemmmas / sinne missä meri tavoittaa / taivaan äären / tajuan miksi sen mitä meillä jaamme keskenääme / kun ei ole, lämmitämme toisiamme.”, olen onnellinen.

Kun haaveilen matkasta ilman turistilaumoja Venetsiaan Madonna dell’Orton kirkkoon katsomaan Bellinin ihmeellistä alttaritaulua Madonna ja lapsi ja kaupunki on

himmeästi valaistu, taustalla helähdys Vivaldia ja taivaalla pilvet kuin Tizianin tapaan vaatetetut naishahmot, olen onnellinen.

Kun luen Leskovin Lumottua vaeltajaa ja valaistun taas toteamuksesta ”koko elämäni ajan olen ollut sortumaisillani, mutta koskaan en ole joutunut perikatoon”, olen onnellinen.

Hoivaksi onnen väliaikamatkalle: Onni on arjessa aina, jos osaa olla niiden ihmisten arvoinen, joita kohtaan on tarkoitettu olemaan hyvä.

Onnellista rauhaa:

IMMU


Kommentoi



 Kesäheittiö
31.05.2020 09:47

 

Suvainnette tiedottaa: henkilökohtaisessa allakassani on syksy ehättämässä. Eli orapihlaja-aita on muotoiltava.

Miinuspuolella vain pari kirjausta: kotipihassa pidin kerran shortseja, koska kohensin kiinteistöä maalauksellisesti.

No, miinussarake täydentyi. Lammen vierustalla paarusti erehdyttävästi kriisipalvelun kohdetta muistuttava henkilö. Ojarumpu, olkaveljeni.

- Mitäs tyttäresi opiskelikaan, otti Ojarumpu aloitteen.

- Kirjallisuutta ja sokratelaisia viisaustieteitä. Kirjoittaa väitöskirjaa Sirkka Turkan runoudesta.

- Ei lopu köyhyys teidänkään suvusta.

Ohitin kommentin, koska Ojarummun seura on kasvattavaa. Se lisää panettelua kestävää henkistä kanttia. Kysyinkin:

- Mitäs tohtori itse? Nautitko kesäkulttuurista?

- En! Kun käytiin muinoin kuuntelemassa Olavinlinnassa Viimeiset kiusaukset, niin puoliso lupasi ettei oopperan nimi ole pelkkä lupaus vaan fakta.

Minä siitä hoksaamaan, että jotakin synkeää oli Ojarummun tunnolla.

- Mikä ahistaa?

- Puolisoni, jonka lantiolla katseesi viipyilee, lopetti alkukesästä lihan käytön.

- Joo-o, ymmärrettävästi.

Mutta Ojarumpu jo äsähti:

- Annapa arpeutua. Lopetti lihan syömisen! Ja niin minäkin, hourulainen. Koko kesän olen loihtinut pöytään hänen herkkujaan. Sosesoppaa, pavunituja. Peräruoaksi kärsimyshedelmiä.

- Ja?

- Äsken poikkesin pettäjän tielle Kahmaisin anniskelupisteessä lihapullat kermakastikkeessa valkosipuliperunoilla mukaan, kaljaankin lankesin. Koska vaimo pistäytyi tai siis ”pistäytyi” Illalla muuten tahrattomassa aviovuoteessa puoliso haistaa homman. Paljastun...

Ryhdistäydyin tukijalaksi:

- Älähän huoli. Yöksi viilenee kuten aina luotettava ihastuksemme Kerttu Kotakorpi povasi. Menet illalla aikaisin petiin. Kun puoliso, syli tuoksuen, änkeää viereen, mainitset, että tunsit jo äsken unessa koleutta ja luulit hänen tulleen, mutta ikkunastahan vain veti. Vakuutan että hän tuntee välitöntä vetoa vierashuoneen vuoteeseen. Aamulla hengityksesi onkin jo raikas.

Ojarumpu tuumasi tovin, hymyili ja lähti ravakasti kiinteistöönsä.

Vaikka Ojarummun musiikilliset avut yltävät vaivoin pajupillin tekoon, uumoilin, että hänen sisimmässään helisi nyt herkin nokturno.

 

IMMU


Kommentoi



 Terassipelit
23.05.2020 08:17

Kapakoitsijat manailevat koronaa verratessaan tulosaraketta hellekeväitten voittoihin. Kaukana ovat ajat, jolloin väki kokoontui nauttimaan porukalla kesän suosikkidrinkkiä Mustekalaa - kahdeksaa lonkeroa siis.

Varhaisin ”terassikokemukseni” on vuosikymmenten takaa. Oltiin käyty Varkaudessa työsaapasostoksilla – enot Otto ja Vilikki. Tirkkos-Emppo ja minä, siis maskottina ja kulissina.

Ajettiin Kettus-Vännin Volga-taksilla takaisin H:n kirkonkylään. Miesten jalkojen juuressa kilahteli.

Pois jäätiin Empon henkilökohtaisen kesäterassin, maitolaiturin, kohdalla.

Miehet istahtivat ja korkkasivat. Minä kysymään, että mitä se on. Latojuomaa miehet vastasivat näyttäessään etikettiä. Pidettiin matematiikan tunti: yksitoista latoa siinä oli.Minulla annettiin Pommac-pullo.

Kohta pysähtyi kohdalle pölyinen Mersu ja ulos kyöräytyi pukumies ja sanoi:

- Annan satasen tuosta pullosta. Olen mökille menossa ja unohdin käydä Alkossa.

Otto pyöräytti päätään.

- Kaksisataa ja tiedättekö, että viina on hitaasti tappava myrkky.

- Minnekäpä tässä kiire, kommentoi Emppo sävyisästi.

- Viisi satukaista! Tiedätte kai mitä viinan väärinkäytöstä seuraa?

Emppo puntaroi asiaa tovin ja avautui:

- Vaimo kaatoi kerran pullonjämät viemäriin ja siitähän seurasi...

- … emäriita, täydensi Otto messevästi.

Pukumies asettui Mersuunsa ja tuhahti häijysti silmäten:

- Maalaismoukat!

Eno ja Emppo silmäsivät toisiaan ja eno naulitsi tilanteen:

- Johan oli viinalle perso mies.

Otimme. Minä Pommacia tallentaen tilanteen alati moisessa seurassa lisääntyvien tarina-aarteistojen joukkoon.

Terassikelejä vain kaikille.

 

IMMU


Kommentoi


©2020 Immun pakinat - suntuubi.com