Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2627282930311
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30123456

RSS

 Kukkkaputki
19.04.2018 08:14

Keväiset säät kiihottavat ihmiset ylilyönteihin. Kun aurinko hitsasi pilvien takaa liekillään, minäkin läksin lenkille. Suvainnette keväisen kaunonovellin:

Askelsin Valkeisenlammen viertä. Tuulenvire helisytti rannan pajujen hopeakelloja aamun pikkupakkasessa.

Jo rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. Yllä nuhjuinen paita, housut niin kurtussa, että vikkeläsorminen haitaristi olisi loihtinut pöksyillä Kruunmarjaanan polskan.

Uumoilin Ojarummulla olevan hunajaiset päivät. Vaimonsa kun oli äitinsä luona käymässä.

- Linnut laulavat kohta Verdin aarioitaa, mainitsin.

- Kokoonsa nähden kohtuuttomasti mekastavat, Ojarumpu kuittasi.

Minulla yhdisteli. Ojarummun kelkka heittelehti siis parisuhdeongelmien hyisessä rännissä. Yritin kevennystä:

- Unettomuutta olen potenut. Puoliso kehotti laskemaan lampaita. Laskin 15 439.

- Sittenkö nukahdit?

- En. Sitten piti jo nousta ylös.

Ojarumpu reagoi tihentämällä tahtia. Vetäisin päälle empatiavaihteen:

- Askellat päämäärätietoisesti.

- On asioita, verhoutui Ojarumpu salaperäisyyteen vaikka kuulin kuinka pään sisus kilkatti kuin morttelin pohja.

Sitten hän sanoi äkillisesti:

- Ei teillä olisi ylimääräisiä annansilmiä?

Siinä ja siinä, etten suistunut nauramaan. Sanoin vain:

- Ei ole. Kävisikö ylivuotinen kanerva?

- Aistin ivaa reakstiossasi. Mutta hehkeitä annansilmiä tarvitaan nyt kaksin kappalein. Puolisoni, jonka lantiolla katseesi tarpeettoman ahneesti lepää, meni äitinsä luo ja käski minun kastella kukat. Syistä, joihin en kaipaa kommenttiasi, kastelu tauottoui liiaksi. Huomenna hän palaa...

Katse kertoi miehestä, joka tunsi itsensä uhanalaiseksi kuin muuttohaukka. Onkohan niin, että pieneen syntiin langenneet hyväsydämiset ja pahaa tarkoittamattomat katuvat aina raskaimmin?

 

IMMU

 

 


Kommentoi



 Arvoja nyppimässä
15.04.2018 10:29

Sunnuntaiaamu, aurinko ampuilee kultanuoliaan Valkeisenlammen yllä. Askellamme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, elämän (k)eväässä.

Poissa on se pimeän ajan piinannut ikääntyvän pettymys, että yhä joutui heräämään. Tilalla soivat tuulten, vetten ja metsien sinfoniat.

Vakavasti puhuimme. Kysyin Ojarummun tämän hetkistä mielipidettä maailman tilasta. Mitä on vähiten. Epäilin hiljaisessa mielessäni hänen kuittaavan yrmysti, että haistamattomia koiran perseitä mutta Ojarumpu muotoili:

- Paheksun arvojen ja aatteiden sattumanvaraisuutta. Periaatteista kyllä pasuunoidaan mutta niistä luistetaan heti jos ne uhkaavat taloutta.

- Jo vain, häpeän tunteminen on kadonnut, kadotettu.

Ojarumpu jatkoi ylväästi:

- Suvaitsevaisuusarvonsa joutuu jo kätkemään ettei joudu henkisesti hakatuksi. Luokka-asemasta riippumatta syrjäytettyjä ensin kartetaan, sitten torjutaan, halveksitaan ja lopulta vihataan.

Tuumasimme että vain hiljaisuudessa voi säilyttää eheytensä ja jalostua kyseenalaistajaksi, joka on kiusallinen ylimielisporvariston hillitty harmi.

Pitkospuitamme ovat yhä G.H. von Wrightin ajatukset.

Kuinka saavutetaan yksimielisyys asioista, jotta lopullisilta katastrofeilta vältytään: väestöräjähdyksen hillitseminen, maapallon voimavarojen säästeliäs käyttö, ympäristön kunnioittaminen, asevarustelun rajoittaminen, huolehtiminen geneettisestä moninaisuudesta.

Perhearvot ovat monelta hukassa. Jos ei kykene hyväksymään toisen pieniä paheita, ei osaa nauttia hänen suurista hyveistäänkään.

Arvoja nyppiessä kirkastuvat elämän kristallikolmion kulmat: syntymä, rakkaus, kuolema. Ja suurin kaikista on rakkaus.

Ja katso! Vastaan askelsivat nykyiset, joskin alkuperäiset, puolisomme ja syvältä kaivautuivat Viljo Kajavan arvosäkeet, ne jotka aateloivat sielullekin sunnuntain:

”Arkipäivän harmaa repesi kahtia / kun sinä tulit kotia kohti. / Sinisen lähteen pisarat sormiltasi tippuivat, / lepänlehti hiuksissasi, / pyhäpäivä ja sini silmissäsi.”

 

IMMU

 

 


Kommentoi



 Ahneet rakkaudelle - ja rahalle
14.04.2018 09:07

Nikolai Leskovin romaani (1831-1895) Mtsenskin kihlakunnan lady Macbeth (109 s.) on dramatisoitu näytelmäksi, siitä on sävelletty ooppera.

Yksityiskohtana suvainnette mainita, että kirjailija Juhani Peltonen kertoi minulle lukevansa sen aina uudelleen lämmittäessään savusaunaa.

Kertomuksessa nuori Katerina Lvovna viettää yksitoikkoista ja haukottelevaa joutenoloa iääntyvän kauppiaan rouvana.

Hän kiinnostuu kauniista kauppa-apulaisesta Sergeistä. Rakkauskiihkon seuraukset ovat karmeat. Perintöä tavoitellaan rankin keinoin.

Katerina järjestää Sergein avulla miehensä suvun tappotalkoot. Kaiken ohessa Katerina hoituu raskaaksi.

Pari jää kiinni ja ruoskinnan jälkeen on edessä matka vankisaattueessa Siperiaan.

Matkalla Sergei hylkää Katerinan. Hän pistäytyy väljänoloisesti ruumiin nautintoihin suhtautuvan Fionan petissä "kaikkien kaukalolla" ja rakastuu sitten Sonetkaan.

Saattue etenee kohti Volgaa eikä Katerina lopulta kestä Sergein ivaa ja karkeaa pilkkaa eikä rakkautta toiseen.

Katerina pääsee kostamaan – raskaasti.

Kirja on ohut, dramaattinen, ahneuden, tuskan ja koston kuvaus.

On kirja ikikestävä siinäkin mielessä, että se osoittaa kuinka voi käydä, kun aineelliset ahneusedut prässäävät ihmistä.

Nikolai Leskov oli perimmiltään satiirikko. Mtsenskissä hän näyttää kuinka näennäisesti keveään tekstiin voi ammentaa paljon pimeyttä ja kuljettaa tarinaa välillä taskulampun valossa.

Aikalaiskritiikki suhtautui Leskoviin vähättelevästi. Hän ei liittynyt mihinkään puolueryhmään. Nuorena hän pilkkasi kiihkovallankumouksellisia, vanhempana taantumuksellisia. Nämä hermostuivat "kolmannen luokan kirjailijaan ja anekdoottien kertojaan", joka uskalsi ivailla julkean ovelasti papistoa ja viranomaisia.

Leskov harjoitti lukuisia ammatteja ennen kirjailijauraansa. Kun kysyttiin mistä hän sai aineiston teoksiinsa, hän osoitti otsaansa: Täältä arkusta.

Hän siis katseli, kuunteli eikä hölöttänyt itse päntiönään.

Leo Tolstoi arvosti Leskovia, Tšehov piti häntä erään oppi-isänään sattirikkona

ja vallankumouksen jälkeen Maksim Gorki nosti hänet ”suurten” joukkoon.

Leskovilta on suomennettu myös Valitut kertomukset ja Tuomiokirkon alttaripalvelijat. Lumotusta vaeltajasta olen saanut yhden kilpilauseeni: ”Koko elämäni aja olen ollut sortumaisillani mutta koskaan en ole joutunut perikatoon.”

IMMU

 


Kommentoi



 Lääkärimarssi
10.04.2018 08:59

Suomalaiset kunnioittavat lääkäreitään. Kirurgi on ammattiarvostuslistan ykkönen. Minäkin arvostan lääkärietiikkaa. Hei eivät näet kerro kuinka terveellistä konjakki on. Jos myöntäisivät, joisin itseni hengiltä.

Tuota tuumasin askeltaessani Valkeisenlammen viertä. Kohta takaa kuului ähellystä ja rinnalle rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni, sylissään valkoinen pahvilaatikko.

Ojarumpu on lähipiirissäni parhaita terveysalan tuntijoita. Hänen lempilukemistaan ovat lääkärikirjat. Niinpä hänessä orastavat kaikki sairaudet. No, vettä polvessa ei ole, vielä, hölskynyt.

Hänet on ylittänyt vain pilataiteen professori Kari Suomalainen, jolla oli, olen sen omin silmin nähnyt, Suomen kattavin kotiapteekki, seinällinen lääkkeitä.

- Sinä se arvostat lääkäreitä, otin aloitteen.

Ojarumpu tokkasi niille jalansijoilleen. Jatkoin:

- Mitäs sanot niiden ahneudesta? Saavat yhteiskunnalta ilmaisen koulutuksen, mutta ovat veronkierron eliittiä. Julkisen puolen väki kiiruhtaa päivän päätteeksi yksityiselle vastaanotolleen. Lääkefirmat järjestävät korruptiokonferensseja eksoottisissa kohteissa…

- Annahan arpeutua, Ojarumpu keskeytti. Koululääketiede on hieno juttu kun kuulee näistä älypillereillä omaisuutensa hankkineista tohtoreista, nivelenniksauttajista, enkeliterapeuteista, iiridiganostikoista ja mitä niitä onkaan. Tule mukaan ystäväni silmälääkärin syntymäpäiville. Vien kakun ja saat tavata erään tosi koppavan Hippokrateen valan unohtaneen mutta myös eettisesti yleviä ammattiauttajia.

Suostuin. Koska olen aina pukeutunut siististi mustaan olen aina edustuskelpoinen häihin, hautajaisiin ja syntymäpäiville.

Ojarumpu luovutti täytekakun sankarille. Kondiittorimestari oli kunnioittanut päivänsankaria taiteilemalla koristeeksi silmän. Sitä ihasteltiin, paitsi muuan gynekologi, joka viljeli moukkamaisia kokkapuheita näköelimestä.

Silloin Ojarumpu puhkesi kysymään:

- Arvaapa mitä elinsymbolia olemme suunnitelleet sinun kakkuusi?

Moukkatohtori marssi ulos sähäkästi. Niinpä minullekin jäi, vaikka kuokkavieras olin, osuus pirtuboolista.

Ojarumpua, uhrilampaaksi suostunutta, kätteli taas eettisesti korkeatasoinen lääkärikunta rakoille asti.

IMMU

 

 


Kommentoi



 Enkeli vaivaan
07.04.2018 09:10

Enkelit ovat taas esillä. (Hesarin uusin kuukausiliite). On bisnesenkeleitä, enkeliparantajia, enkeliyrittäjiä, jotka kauppaavat enkeliravintolisiä. Kun huumeet tulivat Suomeen porukat polttelivat enkelinpieruja.

Kuoleman rajamailla käyneet ovat taas todistelleet nähneensä kirkkauden, jopa enkelin. On minullakin enkelikokemus.

5-6-vuotiaana jouduin viettämään aamupäivät kotona yksin. Ei meillä ollut varaa päivähoitoon saatikka kotiapulaiseen.

Kerran rakentui makuuhuoneen ikkunan eteen pörheäsiipinen vitivalkoinen olento. Se silmäsi tovin kiinteästi, hymyili ja haihtui.

Josko se oli vain pikkulapsen pelon aiheuttama aavehäiriö aivoissa.

Tuota tuumasin askeltaessani Valkeisenlammen viertä kun vastaan rähvelsi Ojarumpu, olkaveljeni. En halunnut hiiskua enkelistäni. Ette ole kuulleet kun Ojarumpu nauraa pirullisesti.

Pysyin silti teemassa:

- Mistä Nooa tiesi vedenpaisumuksen päättyneen?

- Kun kyyhkynen toi arkkiin nokassaan lehden, niin kai siinä oli asiasta uutinen.

- Pejoratiivinen tulkinta. Et ehken ole kärjessä jonossa, jossa kirkkaampia kruunuja jaetaan.

- Minua kiinnostaakin nyt taivaan pannuhuone, helvetiksi mainittu.

- Koska uskoakseni olet uskonnoton, niin tuonpuoleiseen rehellisesti varautuminen…

- Anna arpeutua. Sinäkin vielä käyskentelet kanssani Danten Manalan siinä piirissä, jonka kiveliössä askeltavat tekohurskaat ulkokullatuissa lyijyliiveissä.

- Sielunhätäkö piinaa?

- Jo vain. Puolisoni kertoi äsken nähneensä kerran enkelin.

- Ja sinä nauraa päkätit kuin Mooses Pessi Havukka-ahossa?

- Puoliso toivotti minut sähäkästi helvettiin. Läksin matkaan. Nyt vaimo spekuloi kotona leskeyden eduilla...

Silloin minuun meni hyvä ja kerroin Ojarummulle enkelistäni.

- Ettet vain pötöstä?

Kiistin jyrkästi:

- Ajattele, että minullakin on vielä huomisuskoa näkyni vuoksi. Helvetti on vain hankala mielentila.

Kohta taivalsimmekin poispäin helvetistä.

Ojarumpu askelsi tekemään sovitustyötä, jonka päätteeksi uskoin hänen näkevän enkelin tässä todellisuudessa.

Fiktiivisessä taivaassa enkelit näet ovat miehiä, mutta maanpäällisarjessa naisia.

 

IMMU

 

 

 


Kommentoi


©2018 Immun pakinat - suntuubi.com