Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
303112345
6789101112
13141516171819
20212223242526
272829303112

RSS

 Satu-uskottavat
15.08.2018 08:47

Eduard Uspenski, Fedja-sedän ”isä” on kuollut. Aito on suruni.

On kaksi lastenkirjoina pidettyjä - Fedja-sedät ja Pikku prinssi, jotka ovat saatelleet minua elämännemykseeni. Näin myös henkilökohtainen jälkipolveni.

Eivät ne vain lastenkirjoja vaan oppaita iättömille.

Olen lukenut niitä uudelleen ja uudelleen eri tasoille hypähdellen: järjen jaloitteluna, höllentänyt talutusnuoraa, päästänyt sen irti, kääriytynyt sadun lämpimiin vällyihin, tömähtänyt todellisuuteen.

Siinäkin (!) mielessä kirja on lapsille tarjoiltava. Ei tyhmin ylisanoin, sillä eihän niissä syytetän ketään tyhmyydestä vaan tarkoitus on osoittaa (tämä on tärkeää) kuinka tuhoisasti ja pysyvästi pelkkä kylmä järki turmelee.

Kirjoja, aikuisena kerratessa, leimaavat ajoittain jopa tummat sävyt, raskas pessimismi.

Mutta lapsen silmin ne ovat eloisa, lämmön läpitunkemia tarinoita. Niistä jää hellyyden taikakehä, hymy, pulppuava elämänhalu.

Sopii seurailla ahkerasti tähtiä. Joku vilkuttaa Sinulle sieltä. Juuri nyt.

IMMU

 


Kommentoi



 Rakkausmurut
12.08.2018 10:05

Askelsimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä, Valkeisenlammen vierustalla. Yhä kiitämme ex-puutarhuri Oinosta. Hän lopetti lammen saneerauksen juuri kun kerskarakentamisen raja uhkaavasti lähestyi.

Ojarummusta huokui lievä kiihtymys, joten otin aloitteen:

- Onko kotona toramonttu kenties avattu?

- Lievästi. Puoliso muotoili aamukahvilla, että hän ihmettelee miksi rakastuin juuri häneen. Minä onneton siihen, että joko sinäkin olet alkanut sitä ihmetellä. Viileni.

Minä siihen vertaistukena koska Goethen lausuma on muuan johtotähteni eli: vahingollinen totuus, rakastan sinua enemmän kuin hyödyllistä valhetta.

- Viime yönä kapusin yläkertaan makuuhuoneeseen. Puolilta öin vilutti viiman käydessäni ja heräsin vilkaisemaan olinko jättänyt kopisteluparvekkeen oven auki. Mutta sitten hoksasin, että vaimo vain olit tullut viereeni. Sain pidettyä kitani soukemmalla.

Ojarumpu huojentuneena etten ollut tyrinyt:

- Kyyrysyrjän Osku sitten erosi kolmannesta vaimostaan.

- Osku olisikin oivaa tutkimusaineista siitä miksi rakkaus joka syttyy valon nopeudella, sammuu äänen volyymilla. Osku ei osannut sitä käytäntöä, että ehättää kuuman rakastajatterin sylistä jäähdyttelemään viileän vaimon tykö.

Messevinä askelsimme taas, me pitkälti yli 40 vuoden avioon alist...no, yltäneet. Alavan kirkon kohdalla erosimme kohti kiinteistöjämme ja minä, Raamatun läpi lukeneena, kiitos kirjallisuuden professorini Hannes Sihvon, lausuin kiteytyksen:

- Siellä missä aarteesi on, siellä sydämesikin on.

Matteuksen evankeliumissa 6:21 se julkituodaan.

No, oli siellä tiskikoneen tyhjennystäkin ja ruoanlaittoa. Rakentelin lohikeiton – kuten nasaretilaisen kulkurifilosofin uskonnottoman opetuslapsen pitääkin, kylmäsavulohella ja kuohukermalla lievästi aateloituna.

Parisuhderauhaa:

IMMU

 

 


( Päivitetty: 12.08.2018 11:25 )

Kommentoi



 Hyllyä pyyhkimässä
10.08.2018 08:44

Eräässä fengshui-oppaassa (= oppi sopusoinnusta) neuvottiin poistamaan kirjahyllystä kaikki mikä ei ilahduta vaan lisää murhetta.

Tartuin oitis toimeen.

Kävin läpi hyllyjäni silmät ummessa.

Heti osui käteen Pohjantähti. Lapsena, 12-vuotiaana, sitä lukiessani vavahtelin öitä valveilla punaisten pakoa Lahden tiellä, räätäli Halmeen teloitusta, Akselin Hennalan vankileiriä pelätessäni.

Suusuosikkini oli ja on Kivivuoren perhe. Näin Osku onnitteli lämpimänhellästi Elina-siskoa kihlauksesta Akselin kanssa: Vuoden päästä meidän plikka sitten kävelee perseläpi käsivarrella.

No, kirja kiireesti hyllyyn.

Jo osui käteen Kunnon sotamies Švejk. Kirjassa hukumme sodan vereen ja mielipuolisuuteen – ja nauruun.

Näin Švejk sotarovastin saarnasta rintamalle joutuville:

Kyllä se tulee olemaan hienoa kuten sotarovasti kertoi – kun päivä kallistuu lepoon ja aurinko kultaisine säteineen painuu vuorten taa ja taistelukentältä kuuluu kuolevien viimeisiä huokauksia, kaatuneitten hevosten korahduksia, haavoittuneiden ähkettä ja väestön vaikerrusta kun liekit heidän palavista kodeistaan hulmuavat taivaalle. Pidän kovasti tuommoisesta korkeamman asteen hölmöilystä.

Hyllyyn heti!

Gabriel García Márquezin novellikokoelmassa Oudot vaeltajat salonkitaikurin vaimo joutuu mielisairaalaan, 17 englantilaista myrkytetään Roomassa, on verijälkiä lumessa.

On ikääntynyt prostituoitu, joka suree, ettei kukaan itke hänen haudallaan. Hänpä opettaa koiran kulkemaan yksin varatulle hautapaikalle itkemään.

Nopsasti hyllyyn.

Tolstoin Anna Kareninassa petetään ja vihoitellaan, tehdään itsemurha. Mutta on Annassa sävyjä, hän vihaa jopa miehensä pieniä korvia.

Kiitollisuudella hyllyyn.

Käteen ehättää Tuure Lehénin Työväenluokan maailmankatsomus. Syvältä nousee yhä pettymys Neukkulaan. Mutta toisaalta nykymeno osoittaa kuinka paljossa Marx, oikein ymmärrettynä, osui napakymppiin.

Odotusryhmitykseen hyllyyn!

Seuraava oli Papinin Kristuksen historia. On uskonnolla paljon pahaakin saatu aikaan, käytetty väärin valtaa, sodittu, nöyryytetty. Mutta Kristus reagoi todellisuuteen näin: itki, hymyili, suuttui, jopa raivosi, alakuloistui. Hän ei suhtautunut kärsimyksiin, kuten monet epäaidot seuraajansa, hymy huulillaan.

Ei kirjaa riippumaan ristille. Hyllyyn uudelleen koettavaksi.

Ei kertynyt lahjoitettavaa SPR:n Kontin antikvariaattiin, turhaa oli työni, monta ilon hetkeä säilyi.

Tai ei ihan, panin paperijätteisiin sen fengshui-oppaan.

 

IMMU

 


Kommentoi



 Onnen tähteellä
08.08.2018 08:32

Maakuntaradiossa sanottiin, että tänään on onnellisuuden päivä. Jos niin on, pitää päivittää niukat onnen tuokionsa:

Kun istun aamuviideltä taloni kuistilla ja oravapariskunta tomuttaa rajakuusta ilmiselvästi esileikkien niin kotikatajassa soi Chopinin cis-mollinokturno n:o 20 ja tuuli tekee sen nähtäväksi, kuultavaksi ja vie ylänköjen rauhaan olen onnellinen.

Kun lietson itseäni kirjoittamaan sanoja, joihin sappi lähettää myrkkynuolia ja rappusia kapuaa pinaattilasagneni tuoksu, niin rakkikoirasta kehittyykin vallan juonikas vahtikoira. Silloin olen onnellinen.

Kun hoksaan, että saan yhä epäoikeudenmukaisuudesta kolmen sekunnin primitiivireaktiota mutta en silti vihaa – viha vaatii merkittävää kohdetta - niitä, joilla asioissa on vain kaksi puolta – hänen ja väärä, olen onnellinen.

Kun hoksaan, että voin jättää nykykirjan huoletta kesken ja palata 40-50 vuotta sitten lukemiini klassikoihin Tšehoviin, Gogoliin, Steinbeckiin, Chandleriin jne..olen onnellinen.

Kun tajuan, että suru voi olla ansa, siihen jää kiinni, sieluun vetää mutta melankoliani, jossa suru ja ilo vaihtavat paikkaa äkkiarvaamatta onkin lääke, jonka avulla voi nousta poteron pohjalta vaikka kynnet veressä, olen onnellinen.

Kun älyän kuinka lukaistuani taas Anna Ahmatovan Requiemin viidessä minuutissa, että sen lukemiseen (!) menee koko loppuelämä, olen onnellinen.

Kun joku olkaveljistä lähettää tekstiviestin: Mitenkä? Ja johon voin vastata: Lajinsa. Kun tämä koodi on kunnossa, olen onnellinen.

Kun askellan Wittgensteinin, von Wrightin, Vergiliuksen ja de Montaignen viitan liepeissä tieteen ja taiteen pylvässaleissa ja kiitän, että sain merestä edes sen verran kuin kippooni mahtuu, olen onnellinen.

Kun haaveilen matkasta vielä kerran Roomaan, Vatikaanin Sikstuksen kappeliin, Pantheoniin hiljentymään Rafaelin sarkografin edessä ja nousemaan Suomen valtion kauneimpaan rakennukseen kulttuuri- ja tiedekeskukseen Villa Lanteen Gianocolon kukkulalle katsomaan terassilta koko rakkaan Rooman panoraamaa, olen onnellinen.

Kun askellan häntä vastaan, jolle minut on tarkoitettu olemaan hyvä, jo nousevat mieleen V. Kajavan säkeet: ”Arkipäivän harmaa repesi kahtia / kun sinä tulit kotia kohti. / Sinisen lähteen pisarat sormiltasi tippuivat / lepänlehti hiuksissasi, / pyhäpäivä ja sini silmissäsi.” Silloin sielun sisimmässä soi J,S. Bachin preludi ja fuuga G-duuri, se joka alkaa kuolemasta ja päättyy elämään, olen onnellinen.

IMMU


Kommentoi



 Esijumppaa
06.08.2018 09:03

Naisten uushaluttomuus aviopetipuuhiin on aiheuttanut kohua. Asia ei ole uusi. Kovin monesta aviovuoteesta on tullut vain höylä- tai piinapenkki.

Moni aviomies haluaa, että vaimo olisi samalla antoisa rakastajatar ja ahkera kotihengetär mutta mies ei tee mitään, että vaimolla olisi upea, mielikuvitusrikas ja hellänraju rakastaja.

On se niin, että kunnon rakastaja on kuin futistaituri, riplailee ennen kuin laukaisee.

Mahtaa virittää alakulon vaimolle kun entinen halinalle taantuu rispaantuneeksi rituaalitoveriksi. Niin syntyy Päivänsäde ja Menninkäinen-pareja: kun toista haluttaa, niin toista ei.

Esileikki on, etenkin Savossa, ollut aina tunti ruinaamista.

Nyt on esitetty, että kotitöihin osallistuminen onkin parasta esileikkiä.

Otamme esimerkkejä:

 

Kaveri ovella: Lähdetkö kaljalle?

Mies esiliinassa ja kapusta kourassa: En ehdi, meillä on esileikki kesken.

 

Mies: Rakas, avaisitko tuoksuvan sylisi?

Vaimo: Imuroi ensin!

 

Mies: Lukisinko lapsille iltasadun?

Vaimo: Tunnen kujeesi. Taas se on mielessä.

 

Mies: Loihtisinko iltapalaksi äyriäispohjaisen välimerellispiiraan?

Vaimo: Jo on ovelaa kulinarismiruinaamista...

 

Mies: Sopisiko ilta-askar?

Vaimo: Kunhan tyhjennät ensin tiskikoneen.

 

Esimies: Näytätte aina väsyneeltä. Mikä on vialla?

Alainen: Tämä moderni esileikkivouhotus vie kaikki voimat.

 

IMMU


Kommentoi


©2018 Immun pakinat - suntuubi.com