Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2627282930311
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
30123456

RSS

 Sanaa kynimässä
17.09.2019 13:20

 

Yhä jaksaa ilahtua kehuista. Nuorempi kolllega Karjalaisen kulttuuritoimittaja Suonna Kononen kirjoittaa kolumnikokoelmansa Konahtelua esipuheessa: ”Suosikkikolumnistini kautta aikain ollut Savon Sanomien kulttuuritoimittaja Väinö Immonen.

Tässä ja nyt-teksteihnsä hän upotti havaintoja maailmasta. Immu-palstalla hän kirjoitti miehen osasta ja ajan kotkotuksista perinteisempää tyyliin.”

Minultakin tivataan miksi en ole kirjoittanut kirjaa.

Niinpä kun viime aamuyön tunteina lopulta pääsin parin tunnin unirupeamaan, niin olinkin kansakunnan edesmennyt soihtu, jonka koti oli pyhiinvaelluskohde.

Kotikadun poskessa kiemurtelivat autojonot aina Alavan kirkon parkkipaikalle asti estäen kirkkokansan pääsyn sanan kuuloon. Ryhmien vuo virtasi läpi taloni.

Ylimpänä kiekui opas:

"Tässä näette mestarin työhuoneen, jossa hän vietti viimeiset kymmenen vuotta erakoituneena. Laverilla ovat pikeentyneet, yhä kylmästä hiestä märät lakanat mytyssä.

Patterin vieressä näette murentunutta kiviseinää. Koloja tuli kun mestari paiskoi kaikella käteensä osuneella vihreitä sahanterähäntäisiä liskoja, jotka aamuöisin matelivat kohti ja tuijottivat pisteliäästi.

Jos suvaitsette kohdistaa huomionne laipioon, niin siellä erottuu kellertävänruskeita läikkiä.

Mestari oli nuorena uuras piipunpolttaja ja mehumaijapiippu onkin arvokkaimpia esineitämme. Hän kakoi aamuisin kurkkunsa auki kattoon.

Siinä se lepää, tyhjässä herkkukurkkupurkissa liki umpeen sammaloituneena. Kerrotaan, että mestari olisi halunnut piipun mukaansa arkkuun tuhkattavaksi, mutta tuo jalo esine teki niin kovasti vastarintaa, ettei sitä saatu kirstuun.

Runoniekan kosketus sai siis elämään paitsi sanat myös esineet.

Nurkassa näette säilyketölkkejä. Mestarihan aterioi huoneessaan vedellen puukolla ravinnokseen kylmää hernekeittoa ja sikanautaa.

Sitten pyydän hiljaisuutta. Ikkunan ääressä on kaikkein pyhin - mestarin työpöytä. Sillä lepää myrkynvihreä Olivetti Studio 45. Siitä singahtelivat kaikki ne sanat, joista punoutui runouden kultalanka viitoittaen elämäämme rakkauden ja myönteisyyden kaksoisvalaistukseen.

Viimeinen aloitettu liuska on yhä koneessa. Josko se oli uuden teoksen aloitus: ”Voi saatana tätä elämää!”

Koneen vieressä näette jäämistön, kourallisen kolikoita ja vitosen setelin.

Mestari sai lopulta Savonian, Finlandian, Nobelin, Bookerin ja Goncourtin. Viimeksi mainittua hän oli hakemassa Pariisista kun poikkesi rahojen kanssa porvarillisen osuusliikkeen pubiin ja kuukauden piipahduksen seuraukset tiedämmekin."

Tässä vaiheessa ponnahdin vuoteelta, luin vanhat kirjoitukseni, syleilin niitä ja päätin pitää sanomalehtikirjailijajuttujeni tason entisen epäintelligenttinä, siis rehellisenä, ettei itselleni ikinä syntyisi säälittävää harhakuvaa pokkeuslahjakkuudesta.

Keskinkertaiset lahjakkuuttaan alati hokevat koska keskinkertaisuus on aina parhaimmillaan.

 

IMMU


Kommentoi



 Huulivoimalat
04.09.2019 08:25

Illat pimenevät, aamut ovat hopeaisen harmaita.
Mielenkohennusterapiaksi tarjotaan huumoria.
Yhä enemmän on ”humoristeja” ja ”pakinoitsijoita” ties monennessa polvessa. He viäntelevät ja kiäntelevät juttujaan luettuaan R-kioskin ikkunasta iltapäivälehtien lööpit. Kaikesta tiedetään vähän mistään ei kunnolla.
Pahimpia ovat olleet vehnästelijät, jotka kirjoittivat lähipiirilleen myönteisiä jorinoita.
Puhutaan myös ilmaisjakelukoumnisteista. Se on loukkaus oikeita kolumnisteja kohtaan.
Mutta: aito huumori onkin realismia, kahlaamista tosiasioissa, ihmisissä ja ilmiöissä. Humoristi on antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen, merkittävä yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineet.
Humoristia ei voi loukata pahemmin kuin rinnastamalla hänet hauskuttajaan, joka hölötyksellään mitätöi kaiken mitä ei ymmärrä, saattaa naurunalaiseksi oikeudenmukaisuuden, hävittää todellisuudentajun ja turmelee sielun.
Näitä riittää meillä Savossa. Matti Kuusi sanoikin taannoin, että sodan suurin tappio oli Suomelle viipurilais-kannakselaisen huumorin menetys.
Minulla on pahin mahdollinen koostumus, savolaiset geenit ja karjalaiset ympäristövaikutukset. Siksi kai pidän hämäläisestä huumorista – Kivestä ja Linnasta.
Veijo Meri hoksannut että jo tosihumoristien elämä on kuin murhenäytelmä: Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä.
Syys- ja lokakuussa vaihteessa on eräiden henkilökohtaisten ilotyöntekijöideni syntymäpäivien tihentymä. 24.9. syntyi Jouni Lompolo eli Origo, 25.9. Cervantes, 30.9. Groucho Marx.
Origo oli runoilija: ”Jotkut puhuvat vanhuudesta elämän syksynä. Ne eivät ymmärrä vanhuutta sen enempää kuin syksyäkään.”
Cervantesin Quijotesta tiedämme vain tuulimyllyt. Mutta hän osasi kaikki kirjoittamisen lajit ja kirjoitti milloin paatoksen, milloin parodian keinoin. Hän osasi kirjoittaa stanzan tai sonetin kenen tahansa henkilön suuhun.
Grouchon huulivoimala on energiaehtymätön. Todellisuudessa tämä kaskulaskin oli varsin lukenut mies: ”Minusta televisio on hyvin sivistävä. Aina kun joku avaa vastaanottimen, menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.”
Buster Keaton syntyi 4.10. Keaton oli kolkko ja onneton ja samalla herkkä ja tunnoton.
Kuinka ollakaan samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lennähti koirankopilla iloksemme toinen mykähkö humoristi – Tenavien Ressu.
33-vuotiaana Keaton oli karrella, syynä juoppous, avio-ongelmat, äänielokuvan tulo. Vuonna 1931 hän oli valmis parantolaan.
Chaplin filmasi 50-luvun alussa Parrasvalot. Keaton säesti siinä pianolla viulisti Chaplinia. Sanaakaan ei vaihdettu. Se on yhä elokuvahistorian hauskin kohtaus.
On sanottu, että sovittava huumori on hengen tulopolitiikka. Mutta vain silloin kun ihmiselle kaikki vieras on inhimillistä.
Koska olen tämänkin kokenut suvainnette tiivistää, että huumori paras sateenvarjo kun paskaa sataa niskaan. Tai vielä enemmän: toisin ajatelteltu on puoliksi tehty.
Syysiloa:
IMMU


( Päivitetty: 04.09.2019 08:32 )

Kommentit (2)Kommentoi



 Hurskastelusta siivottu viisaus
02.09.2019 08:40

Minulla on kirjoja joita luen kesäisin uudelleen etten lankeasi teurastusdekkareihin.

Tänä kesänä uusinta oli Michel de Montaignen Esseet.

Mikä essee sitten on?

Michel de Montaignelle se oli alkuaan äskettäin edesmenneen ystävän korvaamista jo aikaa sitten edesmenneillä, vanhimpien joukosta suurimmilla, Platonilla, Plutarkhoksella, Cicerolla ja Senecalla.

Hän siteeraa heidän ajatuksiaan ja punnitsee omian ajatuksiaan niitä vastaan. Se merkitsee sitä, että hän jaloittelee omaa järkeään, höllentää talutusnuoraa tai päästää sen irti, jotta se saa nuuhkia mielensä mukaan.

Järki on kaikkeen sopiva työkalu, Montaigne todistaa kirjoituksillaan. Siksi hän sekaantui kaikkeen ja käytti kaikkia tilaisuuksia koetellakseen sitä esseissään. Jos eteen sattui aihe, jota hän ei ymmärtänyt, niin juuri siitä syystä hän kajosi siihen.

Kirjailija antoi lukijalle vapauden assosioida ja kokea hoksaamisen jumalaisen henkäyksen.

Älkäämme silti pitäkö häntä mieleenjuolahdusten sunnuntailapsena.

Jo aiheet viestivät ajatuksen laaja-alaisuutta: valehtelijat, pelko, ystävyys, yksinäisyys, juoppous, vanhuus, seksi, kirjat, korkean aseman haitat.

Michel de Montaignen äänensävyä toki leimaa aika ajoin hiljainen alakuloisuus ja tietoisuus siitä, että moni asia elämässä on peruuttamatonta, siksikään hän ei anna suoria neuvoja. Senkin hän sanoo, että kirjoittaminen alkoi yksinäisyyteen ja kirjojen ääreen vetäytymisen aiheuttamasta poikkeuksellisen melankolisesta mielentilasta.

Mutta lopulta hän onkin valoisa luonne, koska essee on kirjallisuuden muoto, joka ei anna varustaa itseään nimilapuilla. Se vääntäytyy irti kaikkien määritelmien otteesta ja pysyy saattamaan määritelmien muotoilijat naurunalaisiksi.

Michel de Montaigne muuten inhosi ”sympaattisia ihmisiä”. Siis sellaisia, jotka tahtovat kaikille hyvää, eivätkä kenellekään hyvää.
Siihen sopii aitoranskalainen viisaus:
Kaiken ymmärtäminen on kaiken anteeksi antamista.

Ystävyydestä de Montaigne kirjoitti näin:

Tarvitaan lukuisia yhteensattumia sitä rakentamaan, että on jo paljon jos kohtalo onnistuu luomaan ystävyyden kerran kolmessa vuosisadassa.

En siteeraa suoraan enempää. Esseet on koettava itse, ei ahmien vaan pala palalta. Ja kokeakseen sen hoksaamisen riemun.

Ainoa imperatiivi niissä on elämän kunnioittaminen. Teoksen viimeinen kirjoitus Kokemuksesta kertoo sairaudesta, kivusta ja kuolemasta, mutta päättyy ylistykseen ilolle ja elämälle:

Kun nukun, nukun, kun tanssin, tanssin.”

Esseen kirjoittajan ensimmäinen ohje montaignelaisittain voisi olla: Riisu pois kaikki hurskastelu ajatuksistasi.

IMMU


Kommentit (1)Kommentoi



 Koulu ainainen
30.08.2019 08:43

Se välähti nyt nurmikolla - kiiltomato, kesän valomerkki. Koulutkin ovat alkaneet.

Minä vänkäsin kouluun menoa vastaan koska osasin jo lukea. Äiti, muuten niin ymmärtäväinen, äsähti koulun portilla:

- Näytä olevasi mies!

Minulta herahtivat vedet silmiin:

- Tässäkö kaikkien nähden?

Vietin viisivuotiaasta kaksi talvea aamupäivät yksin kotona. Joutessani opettelin lukemaan.

Laskemaan opin koska leskiäidin ja neljän lapsen taloudessa laskettiin visusti menot. Siksi en tahtonut kouluun vaan lisätienistiin, juoksupojaksi Valinta-Voutilaiseen.

Nykykoulun mollaajia ovat opettajia piinaavat virtsapäävanhemmat. Heidän jälkeläisensä kun ovat lapsineroja. Sellaisiksi he jäävätkin.

Nykyelämässä koulun tarkoituksena on tuottaa elinkeinoelämälle puolivalmista taikinaa, joka on alustettavissa – ja ostettavissa – mihin tarkoitukseen tahansa.

Talouskiimaiset vähättelevät taideaineita hömppänä. Uranosteessa ovat ”statushakuiset moniosaajat”; kaikkea osataan vähän, mitään ei kunnolla. Sitä kutsutaan luovaksi tuhoamiseksi.

Aito luovuus pelottaa valtaa. Terveesti itsetuntoiset kun voivat päätyä käyttämään aivojaan: omaa oksaa kannattaa sahata vain jos siihen aiotaan hirttää.

Siksi luovuutta, vähä-älymystöesihenkilöidenjohtamassa työpaikassa kohdellaan kolmella tavalla: vähättelyllä, syrjimällä, erottamalla.

No, tätäkin luovuutta hyvissä kouluissani suvaittiin:

Kerrattiin kymmentä käskyä. Auvis-Jaskalle lankesi kuudes. Hän vääntelehti ja kuiskasin:

- Älä houri.

Jaska heläytti sen ja opettaja pyörähti äkkiä selin...

Pohdittiin milloin Aatami ja Eeva karkotettiin paratiisista. Minä siihen:

- Syksyllä.

Opettaja pyysi perustelemaan.

- Omenat kypsyvät syksyllä, täsmensin.

Uskontotunnilla kysyttiin minkä virheen veljet tekivät myydessään Joosefin orjaksi. Avustin Saarelaisen Jallua: Myivät liian halvalla.

Uskonnonopettaja osoitti suvaitsevaisuuttaan:

- Sinusta onkin tulossa pääekonomisti.

Opeteltiin mittoja: millilitra, senttilitra, desilitra, litra. Opettaja kysyi Kettus-Jussilta, että mikä tulee sitten.

Kuiskasin neuvoksi että korkki. Opettaja, punaposkinen uskovainen tyttö kuuli eikä silloinkaan, nakannut kulmakarvojaan takaraivolle.

Äidinkielenopettaja, johon olin salaisesti rakastunut, jäi äitiyslomalle ja hyvästeli:

- Immu katsoo, ettei keväällä tule nelosia.

Minä salamana:

- Samaa toivotan lehtorille itselleen.

Hän sai niin rajun naurukohtauksen, että säikähdin hänen synnyttävän kateederille.

Ikitavoite, opettajien ansiosta - on yhä edistyä ennen kuin niittokone, jota ennen viikatemieheksi kutsuttiin, valistusihmiseksi, jolla on barokkisielu.

 

IMMU

 

 


( Päivitetty: 30.08.2019 08:57 )

Kommentoi



 Rippis ja kulaus
28.08.2019 08:44

Rippis ja kulaus

Rippikoulua on sanottu jopa painajamaiseksi (SS 28.8).
Nuoria kuormittaa siellä yleinen häly, valvomisesta seuraava väsymys, epäkunnioittava käytös ja henkinen oirehdinta.
Kirkon piirissä uskotaan silti nuorisoon. Teemarippikset ovat haluttuja.
Mikäli tuotekehittely ei etene, luovutan korvauksetta teemaehdotuksia rippikoululeireille.

Ehätä elämäsi ykköspesälle. Konfirmoidu kunniajuoksulla. Älä jää ristiksi elämän tulostauluun. Ilmoittaudu Pesisriparille!
Etusija pöllimetsässä ahavoituneilla vikkeläkinttuisilla haja-asutusalueiden nuorilla, jotka eivät ehtoollista ilman leipää ole nauttineet.
Älä anna Alakerran siepparin käräyttää sinua kärpäseksi. Lisäbonuksena lukkarikoulu.

Kuis skulaa maailman geimeissä? Onko palsan alla kalsa? Mällääkö maailman mollisointu sisimmässäsi?
Jos vastaat, jees, nihkeetä tekee, on keikkamestasi Rokkirippis.
Maallisissa bailuissa ei ikuisen elämän ekstaasi irtoo. Tuu meille, niin snaijjaat kuinka pulssi komppaa harppubändin hevikamaa. Tempaa skitta messiin, nauti stagellamme pilviäksönistä

Ota elämästä ristivyö! Pohjanmaalla on kolme kovaa: kirkko, hevoset ja paini. Hakeudu elämäsi molskille, kiiruhda Painiriparille.
Pahat henget loittonevat kun kampitat Kiusaajan. Kokonelson kesyttää kuiskuttelijan.
Spesiaalina tutustuminen raamatunhistoriaan oman lajimme esikuvien kautta. Sinustako siis leirimme Jaakob?

Ajatteletko huomista? Haluatko vaikuttaa omaan ja muidenkin elämään?
Kiinnostaako ikioman kolehtihaavin kilinä?
Jos vastaat myöntävästi, on osakesijoutusrippis takuuvalintasi. Henkilkunta antaa veroparatiisiopastusta.
Ei osamaksulisää ateistikodeissa kasvaneille.
Meillä voitte tehdä Kehdosta hautaan -sopimuksen. Takuu taivasosuudesta luottokortillamme.

jk. Sopii muistaa, vaikka posket aknelle karahtaneena, että Jeesus oli raamattutarinoiden mukaan paitsi ankara ja vihainen myös hellä ja lempeä ja laski karkeaakin pilaa meidän taipumuksestamme yrittää esittää muuta kuin olemme.
Ei hän suhtautunut vääryyksiin ja toisten ahdisteluun anteeksiantavasti hymyillen vaan suuttui, raivosi ja ojensi ankarasti.
Muuan rehellinen oli Britannian ensimmäisen ortodoksiluostarin perustaja Maria Normandilainen. Hän sanoi, että kun kuolen saavat taivaassa ensimmäiseksi opettaa minut tanssimaan.
Olen kai niitä harvoja, jotka ovat lukeneet Raamatun läpi, ajan kanssa, kirjallisuuden professorin käskystä: jos et tunne Raamattua, et ymmärrä kirjallisuutta.
Eräs korkeasti sakraalioppinut nimesi minut taannoin körtiksi toinen puoliateistiksi.
Heidänkin uskonsa vuoksi pidän nasaretilaista kulkurifilosofia yhtenä suurimmista opettajista.
Kuten myös valistusfilosofi Voltairea ja hänen lohduttavaa kirkastustaan: ”Tervehdimme kyllä Jumalan kanssa mutta emme seurustele.”
S. Kierkegaard näki myös myös syvemmälle: ”Jumala on suuri humoristi.”
Josko hän todella loi ihmisen, pettyi nähdessään mitä oli luonut – ja särki muotin...

IMMU


Kommentit (1)Kommentoi


©2019 Immun pakinat - suntuubi.com