Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
2526272829301
2345678
9101112131415
16171819202122
23242526272829
303112345

RSS

 Sopparauha
01.07.2018 15:40

Elämässä on ainakin kolme nautintoa, jotka herättävät ihmisessä uinuvan onnen tilan: rakastetun tuoksuva syli, lukeminen ja ruoka.

Olen rehvastellut, että olen tehnyt meillä ruoat jo 44 vuotta. Vaimo opetti kotitaloutta hänen eikä tarvinnut kotona enää tehdä palasta. Hän eikkaa nurmikon ja kolaa lumet.Tasajako?
On ruoassa kirjallisuudellakin osansa.

Tuntemattomassa sotilaassa ruoasta puhutaan runsaasti. Tai sen puutteesta.

Unohtumattomia ruokakohtauksia kirjassa piisaa. Hernesoppatykin ääressä kuotoiltiin, että siellä herne toveria ehtii mutta turha on työnsä.

Kun kaurapuuron seassa oli sinistyneitä lihanpaloja, arveltiin että mustalaisten hevosta se on, koska piiskan jälki näkyy.

Hannu Salaman Siinänä näkijä missä tekijässä kuvaa Maijan Salmisten ruokailutavoista :
- Niiden syöminen oli jumalauta semmoista rypömistä, että konit kohdalla pysähty höristeleen, kun Salmiset mässytti saman pöydän ympärillä. Ja sen jälkeen alkoi röyhtäily, piereskely ja valitus: Mikähän mun mahassani on, mikähän kun siellä on niin paljon ilmaa. Nuorempana toikin (miehensä Santtu) söi ruokansa kahteen kertaan, ensin hotki sen mahalaukkuunsa, sitten röhki takaisin ja pureksi pienemmiksi.

Parhaiten on jäänyt mieleen Joel Lehtosen alter ego kirjakauppias Aapeli Muttinen.

Pöydässä on tuoretta vehnäleipää, aamulla torilta hankittua voita, silavaa, vaaleanpunaista kuin ruusun terälehdet, on sardiineita ja hummereita.

Laveasti on tullut vatsan nautintoja harrastetuksi kaunokirjallisuuden myötä.

Petronius on vienyt Trimalkion pitoihin, Rabelais tutustuttanut Gargantuan röyhtäilyskaalaan. Anatole France houkutteli Pariisiin Kuningatar Hanhenjalan ravintolaan apotti Jerome Coignardin ja paistinkääntäjien pariin.

Jos ruoan taso vaihteli kunnon apotti lohdutti ja opasti suhtautumaan:

Vaikka viini oli hapanta ja ruoka keskinkertaista, ambrosia ja nektari virtasivat huuliltamme.

Dekkareissa olen piipahtanut Venetsiassa Donna Leonen kirjojen myötä nauttimassa komisario Brunettin professoripuolison, kreivitär Paolan loihtimista kotilounaista: zuppa di pescea, herkkutatteja ja tagliatellea.

Palaan aina taidemaalari ja runoilija Jacob Flachin myötä Napoliin spagetille:

Spagettia puristetaan synkissä ikkunattomissa huoneissa, kuivataan kadun pölyssä keppien varassa riippumassa, keitetään hiilivalkealla, maustetaan kirpeän happamalla tomaattikastikkeella. Pöytäliinassa on sinipunaisia tahroja viinistä ja tomaateista, suolakuppi ei koskaan ole oikein puhdas ja kadulla laulaa posetiivari: Lon ta di Napoli, non si po star…

Elämässä ja syömisessä on paljon samaa. Pienellä näppäryydellä oppii molemmissa paistia leikatessa kätkemään parhaat palat. Kun sitten viimeiseksi tarjoilee parhaille ystävilleen ja itselleen, ei luu jää takuulla käteen.

Vaikka ovat ruhon halvimmat osat aika ajoin kaikkein maukkaimpia. Sen neuvoi Kuopion kauppahallin legendaarinen kirjallisuusmies ja ranskoo puhunut lihakauppias Kale Heikkinen.


IMMU


( Päivitetty: 01.07.2018 16:01 )

Kommentoi



 Lukupamppu
25.06.2018 08:59

Lomien alkaessa suvaittakoon retromuistuma perhearjesta, työnjaosta ja lukemisen liikkeellepanevasta voimasta neljännesvuosisadan takaa:

On kiinteistö, jonka omistaa, mutta jota ei hallitse, ystäväni, joskin läheiseni, herra V.
Ilta-askareet ovat meneillään. Se tarkoittaa että rouva askaroi. Herra V ja nuori henkilö, Timjamiksi lempinimetty, lukevat yläkerrassa.

Pihalta kuuluu ruohonleikkurin pärinä.

Timjami silmää isäänsä:

- Tässä kirjassa puhutaan oblomovilaisesta ihmisestä. Mitä se tarkoittaa?

- Oblomov on Ivan Gontšarovin romaanihenkilö, poikkeuslahjakas makailija. Hän loikoilee, lukee rivin parin, tuumailee omiaan ja jättää pintahikeen puskemisen muille.

- Etteikö Oblomov tehnyt mitään hyödyllistä?

- No, alati hän sottaili, että tuota ja tuota paikkaa olisi kohennettava. Mutta arveli, että ehtiihän tuon. Viipyilevä toimeenpanija oli Oblomov. Jos kutsuttiin kylään, hän oli aika kuha keksimään vippassyitä saadakseen jäädä kotiin.

- Sinä puhut Oblomovista imperfektissä.

- Aivan! Menneen maailman mies oli Oblomov. Ei nykyhaipakka soveltuisi hänelle. Kaikki eivät halua nuolla elämänsä hunajaa orjantappurasta.

Timjami vilkaisee V:tä jokseenkin terävästi:

- Joo-o. Menneiden aikojen miehiähän ovat oblomovilaiset.

V silmää takaisin epäluuloisesti:

- Sinä tarkoitat tuolla jotakin?

- Ehei. Luenpahan vain näitä kirjoja. Niistä viisastuu. Niin olet opastanut.

Timjami syventyy lukemiseen ja hoksaa kohta, että isän tuoli on tyhjä. Alakerrasta kuuluu astioiden kilinää.

- Missäs' perheen päävastuunkantaja on? Timjami tiedustelee kirjallisen yläviritteisesti.

- Se oli taas niin outo. Tuli pyrynä ovesta ja tempaisi minulta ruohonleikkurin. Mikähän sitä viirasi?

- Mistäpä minä, puolikasvuinen, tietäisin. Olen vain lukenut yhtä kirjaa, Timjami lohkaisee.

- Kirjaa ja kirjaa! Onkohan ylettömästä lukuvimmasta mitään hyötyä tälle perheyhteisölle?

- Luulisin, että kirjoista viisastuu. Äskenkin opin, että mikä mies oli Oblomov.

Äidin silmien läpi käy ymmärryksen leimahdus. Vilkaistessaan ikkunasta äheltävää V:tä hän myöntelee lämpimästi Timjamille:

- Oppii kirjoista viisautta, jaettavaksi asti...

IMMU


Kommentoi



 Saunan hauteet
21.06.2018 08:42

On, taas, selvitetty, että Suomessa asuu 90-prosenttisesti onnellinen kansa. Huomisiltana onni kiteytyy: päästään juhannussaunaan.
Saunan koskemattomuuteen on usein kajottu: on keksitty jopa saunajooga. Mutta sauna on aina ollut miehelle joogamaisen kuotoilematon paikka, jossa paitsi nahka myös sielu siivoutuu.
Löylyhuoneessa ei juoda viinaa eikä puhuta politiikkaa. Aina on silti heitä, jotka rikkovat sääntöä. Ehkä he valmistautuvat Suuren Alakerran ikilöylyihin.
Lapsuuden saunoista jäi mieleen pesut äidin kanssa. Hän oli aika peto kuuraamaan tulikuumalla vedellä ja juuriharjalla. Jos valitti, niin äiti opasti, että eliitin katinkultaus kuluu, rahvaan siannahka kestää.
Lämpimin muistoni oli ajalta, jolloin isä vielä eli. Hän osti minulle syntymäpäivälahjaksi vesipistoolin. Upea se oli, puinen kahva ja metallipiippu.
Illalla hänellä oli kiire saunaan ennen äitiä. Pistooli otettiin mukaan. Hän latasi pyssyn jääkylmällä vedellä ja kun äiti tuli sisään isä ampui suihkun suoraan äidin, no, rintoihin.
Äiti silmäsi tujakasti mutta nelivuotiaskin tajusi kuinka äidin silmiin syttyi kirkas lämmin valo. Se oli sen ajan saunajoogaa palkitsevimmillaan.
Myöhemmin saunoin leppeästi enojen kanssa kesäisin Heinävedellä. He lähtivät kylpypäivinä Varkauteen ostamaan, muka, työvaatteita. Minut otettiin maskotiksi.
Kotona saunan pukuhuoneessa enot kierrättivät pulloa. Minä kysyin, että mitä se on kun minulle ei anneta.
Latojuomaa, vastasivat enot ja laskettivat latojen määrä. Yksitoista niitä oli.
Se oli miesten välistä saunajoogaa. Tarina-aarteistoni pohjaa pitkälti saunaneteiskossun ryydittämän löylyn lyömän huulivoimalan antiin.
On niitä paljon kiihkosaunojia, jotka pilaavat kouhotuksella kylpyilon. Yli sata pitää olla lasissa. He ovat aina tyrkyttämässä saunaa vaikka vieras ei välittäisi. Minä laistan jo siksi mökeillä ravaamisen.
Joku saattaa muistaa kertomukseni kuinka tyttären ollessa imetysiässä menimme vaimon kanssa saunaan. Silmäsin häntä lempeästi ylävartaloon todeten:
- Väittävät että imettäminen aiheuttaa riippuvuutta. Mutta eipä meillä...
Vaimo silmäsi ilmiselvästi pohtien, että lähteekö vai ei. Ei ole lähtenyt – 44 vuoteen.
Olen kylpenyt lukuisissa saunaversiossa: telttasaunassa, tynnörisaunassa, nuorena seppelpääneitojen kanssa yhteissaunassa. Upea kokemus oli maakuoppasauna Siperian taigalla.
Saunasta saa elämänviisautta: suu on kuin saunan ovi, jos sitä pitää liiaksi auki, lämpö katoaa.
Mukavia juhannuslöylyjä Sinullekin.

IMMU


Kommentoi



 Mittuakos tässä
20.06.2018 08:57

Juhannuksena, jota mittumaariksikin kutsutaan, herää monessa humoristi.
Yliriehakkaan juhannuspäivän motoksi sopinee ajatelma:  Mikäli ei kestä elämää selvänä eikä humalassa niin krapula jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mutta: jos opettelet alla olevat mauttomuudet ulkoa, suosio nousuhumalaisessa juhannusseurassa on taattu.
Suistun siis  juhannuksena poikkeamaan minulle ominaiselta hyvän maun polulta:

Kuinka eri heimot juovat Suomessa juhannusviinaa?
Varsinaissuomalaiset veden kanssa.
Lappilaiset ilman vettä.
Savolaiset kuin vettä.

Isä kertasi matematiikassa kehnosti menestyvän poikansa kanssa laskuoppia.
Edettiin vetomittoihin:
- Ensin on mikrolitra sitten millilitra, senttilitra, desilitra, litra. Mikä sitten tulee?
Poika:
- Sinun juhannuksen viettotapasi tuntien toivottavasti korkki.

Millainen on savolainen juhannusaamukahvi?
Pannaan kupin pohjalle euron kolikko. Kaadetaan päälle kahvia sen verran, että kolikko häviää näkymästä. Sitten Savon Wiinaa niin paljon, että kolikko näkyy taas. Nautitaan kertalaakista.

Otto sanoi juhannusaattotiltana vaimolle, että hevosella on kuumetta joten sitä pitää vilkaista. Meni tunti ja vaimo kurkisti ikkunasta kun Otto tuli piian aitasta housujaan napittaen. Kun Otto tuli sisään niin vaimo:
- Se lutka lähtee ja  heti.
Otto:
- Älä nyt. Mistä tähän äkkiä saadaan niin hyvä työihminen. Katellaan jos se parantaa tapansa...

Mallu palasi juhannuksen häämatkalta. Ystävätär uteli:
- Millaiset siellä olivat maisemat?
Mallu:
- Hotellihuoneessa oli ainakin valkoinen katto.

Savolaisjohtaja sai vongatuksi sihteerinsä juhannusaattona petiin. Hän yritti ja yritti mutta elin ei ottautunut. Johtaja tuijotti jalkoväliinsä:
- Nyt tajuan miksi sinua kutsutaan mulkuksi.

                                                              ■
Koska juhannuksena käy toteen Hectorin taannoin hokema ”juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi niin...” lisään alle aihioita tietokilpailuksi:

1) Mihin matkarakastaja Huikkanen sylki J. Vainion laulussa?
2) Missä teoksessa umpikiero renki lausahti pientilan kauniista emännästä Juulista, että tällä on ”hammeen alla ikuinen juhannus”?
3) Minkä tahtiin hanuristi Janatuisen jalka löi juhannuksena vastentahtoisesti?
4) Missä juhannusaiheisen teoksen saarnassa Pietari on laittanut toistakymmentä jaloviinaa tuulensuojaan?
5) Mitä näkee lähteen pohjalla kun menee noutamaan lantrinkivettä?

(Vastaukset: 1) kylmään parsakeittoon 2) H. Turusen Simpauttajassa 3) tangon 4) H. Salaman Juhannustansseissa. 5) aamua varten jäähtymässä olevan kaljakorin.

IMMU

Juhannuksena, jota mittumaariksikin kutsutaan, herää monessa humoristi.
Yliriehakkaan juhannuspäivän motoksi sopinee ajatelma:  Mikäli ei kestä elämää selvänä eikä humalassa niin krapula jää ainoaksi vaihtoehdoksi.
Mutta: jos opettelet alla olevat mauttomuudet ulkoa, suosio nousuhumalaisessa juhannusseurassa on taattu.
Suistun siis  juhannuksena poikkeamaan minulle ominaiselta hyvän maun polulta:

Kuinka eri heimot juovat Suomessa juhannusviinaa?
Varsinaissuomalaiset veden kanssa.
Lappilaiset ilman vettä.
Savolaiset kuin vettä.

Isä kertasi matematiikassa kehnosti menestyvän poikansa kanssa laskuoppia.
Edettiin vetomittoihin:
- Ensin on mikrolitra sitten millilitra, senttilitra, desilitra, litra. Mikä sitten tulee?
Poika:
- Sinun juhannuksen viettotapasi tuntien toivottavasti korkki.

Millainen on savolainen juhannusaamukahvi?
Pannaan kupin pohjalle euron kolikko. Kaadetaan päälle kahvia sen verran, että kolikko häviää näkymästä. Sitten Savon Wiinaa niin paljon, että kolikko näkyy taas. Nautitaan kertalaakista.

Otto sanoi juhannusaattotiltana vaimolle, että hevosella on kuumetta joten sitä pitää vilkaista. Meni tunti ja vaimo kurkisti ikkunasta kun Otto tuli piian aitasta housujaan napittaen. Kun Otto tuli sisään niin vaimo:
- Se lutka lähtee ja  heti.
Otto:
- Älä nyt. Mistä tähän äkkiä saadaan niin hyvä työihminen. Katellaan jos se parantaa tapansa...

Mallu palasi juhannuksen häämatkalta. Ystävätär uteli:
- Millaiset siellä olivat maisemat?
Mallu:
- Hotellihuoneessa oli ainakin valkoinen katto.

Savolaisjohtaja sai vongatuksi sihteerinsä juhannusaattona petiin. Hän yritti ja yritti mutta elin ei ottautunut. Johtaja tuijotti jalkoväliinsä:
- Nyt tajuan miksi sinua kutsutaan mulkuksi.

                                                              ■
Koska juhannuksena käy toteen Hectorin taannoin hokema ”juodaan viinaa, tullaan viisaammiksi niin...” lisään alle aihioita tietokilpailuksi:

1) Mihin matkarakastaja Huikkanen sylki J. Vainion laulussa?
2) Missä teoksessa umpikiero renki lausahti pientilan kauniista emännästä Juulista, että tällä on ”hammeen alla ikuinen juhannus”?
3) Minkä tahtiin hanuristi Janatuisen jalka löi juhannuksena vastentahtoisesti?
4) Missä juhannusaiheisen teoksen saarnassa Pietari on laittanut toistakymmentä jaloviinaa tuulensuojaan?
5) Mitä näkee lähteen pohjalla kun menee noutamaan lantrinkivettä?

(Vastaukset: 1) kylmään parsakeittoon 2) H. Turusen Simpauttajassa 3) tangon 4) H. Salaman Juhannustansseissa. 5) aamua varten jäähtymässä olevan kaljakorin.

IMMU


Kommentoi



 Paatosta jaloa ja alhaista kieltä..
18.06.2018 08:56

Toisinajattelijat, kaikkialla maailmassa, ovat aina kiehtoneet minua. Ennen puhuttiin kyvystä ajatella toisin, nyt kyvyttömyydestä ajatella samoin.

Monet kavahtavat kauluksessani olevaa rauhanmerkkiä. Pitävät kai terroristiradikaalina.

Vai putkinäköradikaali! On arvoja, etenkin arjessa, joista en luovu.

Ostan viinani ja lääkkeeni tulevaisuudessakin Alkosta ja apteekista.

Luen paperilehtiä, niitä tuleekin meille neljä.

Pidän yhä kirjoista, joiussa on alku, keskiväli ja loppu. Joskin loppu saa jäädä myös auki. Tärkeintä lukijan kunnioittamista on riittävänä ajoissa pantu piste.

Elokuvista katson vanhoja ranskalaisia ja Kaurismäkeä. Karseita ovat nämä ampumis- ja autonromuttamiskoosteet.

Rakastan purjelaivoja, pianomusiikkia (Chopinia siis), ja kuolleita runoilijoita (Vergilius, Whitman, Ahmatova, Jesenin).

Huvitun tittelistä mediapersoona. He ovat usein koulutusta vailla mekastavia pöhöitsetuntoisia. Kaikesta tiedetään vähän, mistään ei kunnolla mutta mielipiteitä ja ääntä piisaa. Heitä kohtaa etenkin ilmaisjakelulehdissä ja mainosmedioissa.

Kevyessä musiikissa pitää olla melodia, jonka osaa viheltää hänkin jonka musiikilliset avut riittävät pajupillin tekoon.

Kirjeet laadin aina kaunokirjoituksella ja aidolla mustekynällä. Silloin kohteella on suuri merkitys!

Ostan lihan ja kalan kauppahallista. Jos minut tavataan einesaltaalla, sopii hälyttää terveyssisar paikalle.

Politiikassa kaihdan pukuäijiä, jotka puhuvat hämäriä saadakseen glooriaa. Suorapuheiset nuoret naiset kuten Sanna Marin ja Li Andersson ovat siinä(kin) mielessä ihastuttavia.

Arvostan neljää täkäläispappia niin uskonnoton kuin olenkin. Koko kouluajan kävin uskontotunneilla, iän myötä tajusin, että länsimaiden arvoja ymmärtää kun lukee Raamattua, etenkin Mooseksen kirjoja.

Asun ikäisessäni rintamiestalossa. Eduksi näen senkin, että tilat ovat kolmessa kerroksessa. Jos äänekästä antagonistista ristiriitaa nykyisen - joskin alkuperäisen! - vaimon kanssa kehkeytyisi niin toinen siirtyisi alimpaan kerrokseen, toinen ylimpään. Väliin jäisi yksi kerros ilmatilaa.

Ovat nuo aika konservatiivisia arvoja tässä digi- ja tekoälymaailmassa. Tai radikaaleja tässä hölöttävässä luovan (t)uhomaisen ajassa.

Se oikeuttaa yhä kehittymään valistusihmiseksi, jolla on barokkisielu.

IMMU


Kommentoi


©2018 Immun pakinat - suntuubi.com