Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 Rappiomieliala
16.10.2018 08:43

”Työskentelin päivän runon parissa. Aamulla lisäsin pilkun ja iltapäivällä pyyhin sen pois.”

Näinkin kuvasi nokkelikko, journalisti, näytelmäkirjailija, prosaisti, runoilija ja brtttiläisen kaksinaismoraalin pilkkaaja Oscar Wilde työtään.

Wilde syntyi 16.10. 1854 Dublinissa ja kuoli 30.11.1900 Pariisissa.

Suomeen Wilden liittää hänen artikkelinsa Kalevalasta, jota hän kuvasi yhdeksi niistä runoista, jotka ovat ”maailman Raamattuja”.

Kalevalaa ei voi kutsua eepokseksi, siitä puuttuu eepoksen keskitettyä yhtenäisyyttä. Se on tarkkaan ottaen kokoelma kansanlauluja ja balladeja.

Wilde arvosti Kalevalan korkealle ja sanoi sen olevana alusta loppuun pakanallinen, jossa on esikristillisiä jumalia.

Oscar Wilde vietti liikkuvaa vilkasta elämää. Pistäytyi aviossa ja sai sittemmin kahden vuoden vankeustuomion homoseksuaalisuudesta.

Hänen kiistaton klassikkonsa on Dorian Grayn muotokuva. Siinä kauniista nuorukaisesta maalattu muotokuva alkaa rapistua, piirteet muuttuvat eläimellisiksi, pöhöttyneiksi, turmeltuneiksi, mallin itsensä pysyessä kauniina. Lopulta osat kääntyvät päälaelleen.

Mielenkiintoinen on, tätäkin aikaa kuvaava, Valehtelun rappio, jossa yksi henkilö toteaa, että valheellinen taiteena, tieteenä ja yhteisenä huvina on rappiolla.

Epäjohdonmukainen kun oli niin Wilde toteaa toisaalla, että kaikki hyvä taide, kaikki korkea taide perustuu rehellisyydelle, vilpittömyydelle ja totuudelle.

Wilde oli paitsi dandy myösjalostettu englantilainen ”wit” mikä tarkoittaa älyä, nokkeluutta, sanavalmiutta.
Hänen sutkauksensa olivat ärsyttäviä mutta eivät loukkaavia:

”Ensimmäinen velvollisuus elämässä on olla keinotekoinen, toista velvollisuutta ei kukaan ole keksinyt.”

”Kunnianhimo on epäonnistuneen viimeinen turvapaikka.”

”Yleinen mielipide on olemassa vain siellä missä ei ole ideoita.”

”Ystävyys on paljon traagisempi kuin rakkaus. Se kestää kauemmin.”

Wilde kuoli Pariisissa köyhtyneenä aivokalvontulehdukseen.

Hänet on haudattu Pére Lachaisen hautausmaalle. Siellä lepäävät mm. Chopin, Moliére, Balzac, Proust, Edith Piaf, Jim Morrison.

Ja lopuksi:

”Itsessään kaunis aihe ei viehätä taiteilijaa. Siitä puuttuu epätäydellisyyttä.”

IMMU


( Päivitetty: 17.10.2018 09:59 )

Kommentoi



 Savohaavat
14.10.2018 09:07

Yhä kuvitellaan, että savolaisten arki on pelkkää juhlaa ja täällä syödään päivittäin uunilämmintä kalakukkoa, jonka päälle valutetaan voisulaa.
Ei se niin mene. Savolaisten tie helvettiin on kivetty, kuten muillakin, vastoinkäymisillä.
Otamme päivityksen elämän eri osa-alueilta:

Unto ajoi auton katolleen pöpelikköön. Hän pääsi ulos mutta Simo juuttui kiinni ja alkoi huutaa:
- Missee minun piä, missee minun piä?
Unto hermostui kesken auttamisen:
- Ou hiljoo! Ei se ettäällä oo kun iäni kuuluu.

Ierikka joutui kutsuntoihin. Hänellä olivat armottoman likaiset jalat, lie tullut suoraan perunapellolta.
- Kersantti, tuokaa vadillinen vettä, käski majuri.
Kessu toi ja majuri kehotti Savon poikaa nousemaan vatiin ja kysyi:
-Tiedättekö mitä tämä tarkoittaa?
- Taijjan joutuva laevastoon.

Juho lähti lomallaan Genesaretinjärvelle. Mieli teki soutelemaan ja hän kysyi veneenvuoraajalta hintoja.
- Satanen puolelta tunnilta.
- Ei heleketissä, ällistyi Savon poika.
- Mutta ajatelkaapa, että Jeesus sentään käveli tämän järven poikki.
- Ei ihme, että käveli noilla veneenvuokrilla, Juho muotoili.

Juho meni Helsingissä kauppahalliin osotksille:
- Saesko kak leppeevee munnoo.
Stadilainen myyjäneito äimistyi mutta savolaisperäinen kollega auttoi:
- Hän tarkoittaa munakoisoa.

Kallen vaimo korisi viimeisiään kuolinvuoteella mutta sai sanotuksi:
- Muista että minun hautajaisissani ei viinaa viljellä.
- Pitikö sinun sekin päivä minulta pilata, Kalle loukkaantui.

Kirkkoherra pysäytti kyläraitilla Kallen ja valitti:
- Sinulla on seitsemän lasta ja meillä ei yhtään vaikka joka ilta polvistumme rukoilemaan taivaan isältä perillistä.
Kalle tuumasi hiljaisessa mielessään, että neuvooko vai ei. Neuvoi kuitenkin:
- Voephan sitä rukkoilla ahkerasta mutta kyllä naijakkin pitäisi.

Vilikki teki kuolemaa. Paikalle kutsuttiin pappi. Tämä huomasi sängyn jalan juuressa puoliksi juodun jallupullon ja kiihtyi kysymään:
- Tuoko se on Vilikin viimeinen lohtu?
- Ei, on minulla komerossa toinen.

Savolaisrakkaus hellyttää. Nuoret, Pietari ja Maria, seurustelivat ja koitti totuuden puhumisen hetki. Pietari aloitti:
-Vaikka nimeni on Pietari en ole mikään pyhä mies.
Siihen Maria:
- Vaikka nimeni on Maria, en ole enää…
Kesken lauseen hän punastui suloisesti ja he elivät Savossa onnellisen elämän.
Kun muut heimot joutuvat puheisiin savolaisen kanssa, se asettaa heidät mittoihinsa. Kukin saa merestä vain sen verran kuin hänen kippoonsa mahtuu.

Voekee lajinsa.

IMMU


Kommentoi



 Veliveljet
12.10.2018 08:45

Lauantaina haudataan Keravalla rakkain sukulaiseni, veljeni Pentti.

Hän syntyi (8.8.1935) Kuopiossa, nykyisessä suojelukohteessa Puijonkatu 13:ssa.

Aina hän puhui Kuopiosta piäkaapuntina ja kävimme kunnioituskäynnillä tuon talon sisäpihalla.

Kun isämme kuoli nuorena tuli Pentistä, 15 vuotta vanhemmasta, minulle miehen malli.

Koska en pääse hautajaisiin, kenellekään kuulumattomista syistä, niin tämmöinen kiitospuhe siellä luetaan hyvän veljeyden muistoksi.

Suvainnette siis herkistellä hetken itsestäni koska minulla ei ole selfieitä, ei kuvia lapsenlapsista, ei koirista eikä ruskapakkasia.

Veljelleni Pentille

Sinä opetit minulle erityisesti kolme asiaa.

Ensiksi opetit lukemaan jatkuvasti. Ostit minulle lahjaksi kirjoja. Tom Sawyer ja Huckleberry Finn ovat yhä kunniapaikalla hyllyssäni.

Sallit minua lukea 12-13-vuotiaana Väinö Linnan Pohjantähden. Kun nauroin välillä ääneen, pohdit, että pitäisikö kirja ottaa pois.

Et ottanut, kiitos siitä.

Kun huomasit minun lukiessani kyynelehtivän salaa, vaikenit ymmärtäväisesti.

Sain Pohjantähdestä, varsinkin Aatu Halmeesta, eväät elämännäkemykseeni.

Opetit minulle jalkapalloilun salat.

Olit suurin idolini, joka oli aina kentän paras vaikka palkintopytty oli kai pakko välillä antaa muillekin.

Surullista oli, että seuran johto ei päästänyt sinua nuorten maajoukkueleirille. Sinusta olisi tullut topparitähti isoille kentille.

Siitä olen yhä varma.

Opetit tärkeimmän: anna vastustajan tehdä ensimmäinen liike ja ota sitten pallo pois.

Se neuvo on pätenyt muussakin elämässä.

Opetit minut kalastamaan ja lahjoitit virvelin. Aamuöisin Juuan Kelosuolla, jossa olit opettajana, ajoimme Zündap-mopollasi kello 5 aamulla järvelle. Neuvoit että hauen iskiessä älä temmo, anna sille siimaa, väsytä ja kesytä se haaviin.

Oiva neuvo elämää varten sekin.

Siksi suvainnet lopuksi, omavaltaisesti hieman muunnellun, Sergei Jeseninin runon yhteisille muistoillemme:

Näkemiin veljeni, näkemiin.
Sydämensyrjimmäinen olit minulle.
Ero joka ennakolta arvattiin
lupailee että vielä tapaamme.

Näkemiin, kättä paiskaamatta, sanoitta.
Äläkä sure, turha tuskitella mokomaa,
ei tässä elämässä ole uutta kuolla,
eikä elää, tietenkään, sen uudempaa.

Hyvää matkaa sinne taivaan pilvilaivaan huuhtomaan Suuren Kapteenin komentosiltaa.
Sillä eihän kuolema ala silloin kun elämä loppuu, kun elämä loppuu, loppuu myös kuolema.

Immu, ikiveljesi.


Kommentoi



 Erhekeskeisesti
11.10.2018 09:24


Kun lukee nykykirjoja, etenkin viihdemaailmasta, niin suvainnette arvella, että kustannustoimittajien ammattikunta on joko kuollut tai taso romahtanut.
Nykytotuus on, että kun koulutustaso nousee, sivistystaso laskee.
Vaikkapa elämäkertakirjat Junnu Vainiosta ja Juice Leskisestä vilisevät virheitä ja saavat posket karahtamaan aknelle.
Viinasta toki kirjoitetaan kansan mieliksi sivutolkulla (vaikka viina palaa, se sammuttaa lahjakkuuksia) tai kirjoittaja näyttää saaneen korviin asti venyvän erektion päästessään jututtamaan yhtä ja samaa hokevia rokkareita.
Olavi Virta-elokuvasta piti lähteä taas kesken pois.
Mutta kansa hurraa kun omasta suosikista kerrotaan ”totuuksia”.
Olisiko niin, että kun hyvästä ei tiedetä niin heikko on tyydyttävää ja välttävä erinomaista?

IMMU
tuskin erehtymätön


Kommentoi



 A. Kivi ja velisiteet
09.10.2018 08:17

 

Huomenna 10.10. on Aleksis Kiven päivä.

Älkää herjatko Aleksis Kiveä lapsillenne. Älkää mestatko nuorilta Kiveä kertomalla kuinka hän kohosi kuolinvuoteellaan silmät hehkuen ja hoki: Minä elän!

Muka tietäen näin päätyvänsä kunnioittavasti silmätyksi pääksi kirjastojen aulaan ja ikuiseksi kirjallisuusikoniksi.

Tosiasiassa tuskaisena elättinä Kivi vajosi horrokseen ja Albert-veli kuiskasi vaimolleen: Nyt se pian kuolee.

Silloin Kivi virkosi lausahtaen arkisesti: Minä elän.

Kertokaa kuinka Jukolan veljekset olivat nujakoivia, salaovelia vintiöitä ja suupaltteja, jotka panivat valtaapitäville hanttiin. ja joille kävi kelvollisesti. Paitsi että Kivi kutisti lopuksi heidät pönäköiksi maalaisliittolaisiksi.

Jos haluatte ujuttaa pikkuisenne oikean kirjallisuuden pariin, lukekaa heille aluksi Mauri ja Tarja Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä.

Kirjassa ovat romaanin tärkeimmät tapahtumat: lukemaan opettelu, Hiidenkivi, tappelu Toukolan poikien kanssa, jouluöinen pako Impivaarasta.

Kuvat ovat kansatieteellinen kurssi nykylapsille. He oppivat mikä on vinttikaivo, tahko, pystykirnu, luhtiaitta tai kontti.

Kivi oli humoristi jo siksikin, että hänen minänsä routi jatkuvasti. Huumori ja realismi ovat antiikista lähtien viihtyneet yhdessä. Ei Alex Matson Romaantaiteessaan suotta limitä Seitsemää veljestä ja Don Quijotea.

Kivi oli enemmän kuin kyläpelimanni, koska humoristis-sankarillinen eepos saa oikeat mittasuhteensa traagisten ainesten taustaa vasten.

Seitsemän veljestä sisältää paljon tilaa, avaruutta, moniselitteisyyttä, assosiaatioita ja mielikuvia. Muuttuupa kirjallinen kulttuurimme kuinka tahansa, se seuraa meitä kuin kuu susia pakenevia veljeksiä itseään.

Väinö Linna kirjoitti, että kirjassa Kivi tyhjensi minänsä loppuun. Sydämeni laulussa on elämän ja kuoleman välillä enää vain hauras ja ohut runon seitti.

Kertokaa kuitenkin lapsille, vaikka sen kipsipään alla, että sai Kivi kopsakat hautajaiset. 113 silloisen markan budjetti ylittyi 115 markalla. Vaje peitettiin perimällä kutsutuilta, myös jäämättä tulleilta, viisi markkaa kultakin.

Veijo Meri kertoi kulttuuritajustamme senkin että kun sittemmin haudalla vierailleet tallasivat kahta arvokasta sukuhautaa, juuri Kiven hautakiveä siirrettiin.

Hellyttävin Kivi-muistoni: 30 vuotta sitten käytin Timjamia, tytärtämme, Tuusulassa Kiven kuolinmökissä. Kotimatkalla kuului takapenkiltä itkuntyrskähdys. Hätäännyin että mikä on.

Siihen Timjami nyyhkyttäen: ”Kun Aleksis Kivi on kuollut.”

Se oli kohtalokas reissu. Timjamista tuli oiva kirjallisuudentutkija. Kiitos siitä(kin) Aleksis Kivi!

 

IMMU

 


( Päivitetty: 09.10.2018 08:29 )

Kommentoi


©2018 Immun pakinat - suntuubi.com