Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
28293031123
45678910
11121314151617
18192021222324
2526272829301

RSS

 Kieltä osoittamassa
20.09.2017 14:17

Kielestä ollaan taas huolissaan. Elinkeinoelämä on tosin huolissaan äidinkielestä vain koska se on heille kaupan este.

Finnengelska taas maistuu nuorisosta niin hyvälle, että se on viedä (äidin)kielen mennessään.

Paljon on harhauttamismielessä viljeltyjä ilmaisuja. Ei vain asunto- ja autokaupassa vaan politiikassa ja elinkeinoelämässä. Hämärät ilmaisut ovat suosittuja. Hämäryys tuo puheeseen glooriaa.

Tunnettu edistyksen ja avaramielisyyden mediakärki Aamulehti uudistaa kieltään sukupuolineutraaliksi. Enää heillä ei ole mies- tai naistitteleitä – ei puhe- tai luottamusmiehiä, tokko kirkkoherrojakaan.

Suvainnette suositella myös näiden harhaanjohtavien termien muuttamista oikeakielisiksi:

Joustavuus = vauraaksi tahtova keskiluokka maksaa.

Solidaarinen = peittää hymyn kämmenellä kun kilpaileva työtoveri sanotaan irti.

Markkinahenkinen = tuotteistaa kaiken, lapsen hymystä äidin kuolemaan.

Pääekonomisti = suurpääoman lakeija

Innovaatioyliopisto = rehti tiedemies pakotetaan tutkimaan kauppiaan vaistolla.

Nollatyösopimus = työntekijä hinnoitellaan kuin huutolaisaikaan.

Konsensusyhteiskunta = tyhmiin kyllästynyt viisas tympääntyy ja antaa periksi.

Demokratia = EK:n johto seisottaa Sipilää Palacen tuulikaapissa hänen tullessaan käskynjaolle.

Isänmaallisuus = lurjuksen viimeinen pakopaikka.

Tahtotila = omanvoitonpyynti yhdistettynä psykopaattiseen tahdonvoimaan.

Reaalipoliitikko = ostettavissa mihin tarkoitukseen tahansa.

Yhä jaksaa toivoa, että sanoja käytettäisiin muuhun kuin nykyiseen tarkoitukseen. Siis turmelemaan sielun, tekemään naurunalaiseksi oikeudenmukaisuuden ja hävittämään todellisuudentajun.

Häpeän problematiikkaa jouduin itsekin pohtimaan kun ainoa suursaavutukseni, tyttäreni Timjami, kiiruhti ala-asteikäisenä luokseni. Hän oli tuohtunut kuinka hävettää, etten ole opettanut hänelle oikeaa puhetta.

Kaverit eivät ymmärrä semmoisia sanoja kuten päkistäminen, röplyyttäminen, sottaileminen, pönttö-örvelö, värnäke, uivelo.

Minä siihen, että sinulla onkin oma käsiala. Sanojen rikas, aivojen aikidoa muistuttava käyttäminen on sivistynyt tapa näyttää moukille kieltä.

Sanat ovat hengen lantaa mutta eivät ne sontaa saa olla.

IMMU


Kommentoi



 Ilon paloina
18.09.2017 08:55

Juuri nyt iloisin suru hakkaa palokärkenä elämäni kurkihirttä.

Vietän aina syys- ja lokakuun vaihteessa ehtahumoristien muistoviikon.

Humoristi ei ole pelkkä hölöttäjä vaan antisankari ja sosiaalisesti tarpeellinen yksilö, joka auttaa sovinnaisuuksiin pakahtuvaa yhteisöä kestämään arjen paineita.

Aitojen humoristien elämä, tai sen loppu, ei ole ollut kaksinen. Petronius avasi valtimonsa, Kivi tuli mielisairaaksi, Gogol paastosi itsensä hengiltä.

Mark Twain totesi taas, että huumorin salainen lähde ei ole ilossa vaan surussa. Taivaassa ei ole huumoria.

Origo eli Jouni Lompolo syntyi 24.9.1936. Hän oi pakinoitsijana runoilija. Hänellä oli selkeä ohje itselleen: jos liian moni kehuu juttuja, tarkista linja. Tai: Kun vauvana syntyy ja krapulassa kuolee, tietää ainakin pahassa maailmassa käyneensä.

Cervantes syntyi 29.9.1547. Häntä pidetään tuulimyllyjää vastaan taistelleen hullun kuvaajana. Jos osuu lukemaan Don Quijoten läpi, niin hoksaa, että se oli ensimmäinen paitsi humoristinen myös humanistinen romaani. Siinä pohditaan ihmisarvoa, onnea, vapautta. Kirkonkiroukseen ja velkavankeuteen hän päätyikin

Groucho Marx, elokuvahistorian suulain mies, syntyi 2.10.1890. Grouchon huulivoimala oli ehtymätön energialähde, jolla olisi pitänyt käynnissä atomivoimalaa.

Hän sanoi tämänkin: Äiti rakasti lapsia – hän olisi antanut mitä tahansa, jos olisin ollut sellainen.

Ihmekö jos pojasta tuli koomikko, joka sai aikaan maksimaalisen sekasorron meni minne tahansa.

Minulle on jäänyt kilpilauseeksi Grouchon oivallus: Televisio on sivistysväline. Aina kun joku avaa sen, menen toiseen huoneeseen ja luen kirjan.

4.10.1895 syntyi Buster Keaton, jonka kamppailut, luonnonvoimia, teknologiaa, konnia ja muuta virkavaltaa vastaan ovat ikuisaiheita.

Keaton oli kolkko ja onneton ja samalla hauras ja jäntevä, herkkä ja tunnoton hevosennaamainen totinen mies.

Elokuvahistorian hauskin kohtaus on Chaplinin Parrasvaloissa. Se on elokuva ikääntymisen surumielisyydestä.

Keaton esittää siinä viulisti Chaplinin säestäjäpianistia. Suruviikkoni päättyy aina sen katsomiseen.

Kilpilauseena mahdolliselle huumorintajulleni olkoon: Niin kauan voin hyvin kun kaikki vieras on minulle inhimillistä.

IMMU


Kommentoi



 Aviouralla
15.09.2017 13:20

Tiedämme että puolet avioliitoista päättyy eroon. Se kertoo vain, että jos mennään yhteen mitättömistä syistä, niin mitättömistä syistä erotaankin.

On kuitenkin pysyviä lujia suhteita kuten olkaveljeni Ojarummun ja hänen vaimonsa 43 vuotta jatkunut.

Siitä tarkentava selvitys:

 

ROUVA:

- Missä vetkuttelit? Työsi loppuu neljältä ja kotimatka kaupassa käynteineen vie puoli tuntia. Lorvailit tietysti taas suu puoliavoimena lintuja toljottaen.

OJARUMPU, hiljaa mielessään:

(Taivaan sinisen kupolin alla,metsän soreapilarisessa temppelissä,soittivat kuuset Sibeliusta,neulasten pizzicaton sinulle omistivat.)

 

ROUVA:

- Ja missä ovat ostokset? Ai, armon luoja! Sen kerran kun pyydän sinua käymään kaupassa niin unohdat, tahallasi.

OJARUMPU, yhä hiljaa:

(Kaikki järkkyi kun kosketin sinua. Onni ja hiljaisuus olivat yhtä kuin vaapukkapelto ja jokeen laskeutuva sini)

 

ROUVA:

- Voi että minä kaikista tarjokkaista lankesin sinuun. Ja missä olen? Katuojassa. Tätäkö pitäisi kutsua kodiksi? Tämä on sinulle vain tankkausasema. Olen niin toivoton, että voisin heittäytyä ikkunasta. Kuristusotteesi kirpoaisi ikiajoiksi.

OJARUMPU, alati hiljaa:

(Kun olit poissa,huusin yli mustien öiden: linnutkin palaavat pesimäpaikoilleen,veneet meriltä valkamaansa mutta sinua ei kuulu, näy.)

 

ROUVA:- Ja ne höpinäsi rakkaudesta, joka aateloi elämämme. Kuvittelet, että tämä inho on ohimenevää. Erehdyt. Yhtään yötä et enää vieressäni nuku. Eropaperit pannaan vetämään heti. Vien sinulta kaiken. Tekosi maksat. Se on taivahan tosi.

OJARUMPU, sisimmässään:

(Kiitän jokaisesta päivästä kanssasi,kun kumarrun elämäni ehtoolliselle tuoksuvaan syliisi.)

 

ROUVA:

- Kolua vain kenkiäsi eteisessä ja painu rutkan jäljille. Sinne sinä kuulutkin, kaltaistesi renttujen joukkoon.

OJARUMPU,ääneen:

- Tuota, tässä juusto ja porkkanat. Ostin vielä katkarapuja, jos tekisin iltapalaksi välimerellispiiraan...

 

ROUVA:

- Voi hyvä jumala sen kanssa. Miksi sitä ei voinut heti sanoa?

OJARUMPU:

- No, kun me puhumme enää niin vähän toisillemme. Halusin vain varmistua, että sinä edelleenkin rakastat minua…

 

IMMU

 

 


Kommentoi



 Roolimalja
13.09.2017 13:22

Pitää jälkikesää. Pähkäilimme, olkaveljeni Ojarumpu ja minä retroillen kesän riemuja myönteismiehisesti...
Luontoäänistä kaunein, korkeakorkoisten kenkien kopina, kuului asvaltilla, hameet olivat lyhenneet parinkymmenen sentin päähän synnistä eli kaikki naiset eivät käyttäneet tiukkoja pitkiä kalsareita. Taikahuilu reagoi siihen eikä ollut taantunut pelkäksi vesijohdoksi.
Ottauduimme myös sukupuolen tasa-arvoon. Olemme kyllä oppineet roolijaon ja rajamme kotilieden ääressä.
Kun käsky tekemään jotain käy, aina imuroinnista ja tiskikoneen tyhjentämisestä viemärin avaamiseen, olemme käytettävissä.
Istuimme paraikaa paikallisbussissa. Ettäkö miksi? Koska tiedämme ne rajamme. Etenkin promillerajan.
Ojarumpu yltyi kysymään:
- Oletko kuullut, että poikkitieteellinen mieliharmimme Kyyrysyrjän Osku on ryhtynyt tekemään ruokaa, tamppaamaan mattoja ja käymään kaupassa?
- Minne joutui hänen uuras osapäiväinen kodinhoitajansa?
- Osku nai hänet.
Viereispenkin naispari silmäsi pejoratiivisesti.
Bussissa oli enimmäkseen murrosikäisiä. Se tarkoittaa, että vanhempaa väkeä oli seisomassa ja kuuntelemassa kansankuppilamaista kieltä. No, antaa nuorten istua, jaksavat vanhoina seistä, tuumasimme sävyisästi.
Tultiin pysäkille. Sisään nousi neito, iho kuin alabasteria, pylly kuin Nukkumatin tyyny, hiukset Elovena-paketista.
Hän silmäsi täysiä penkkejä ja lausui:
- Eikö löydy sijaa raskaana olevalle naiselle?
Ojarumpu pomppasi vieteriukon ketteryydellä ylös ja tarjosi penkkiä. Sitten Ojarumpu ei malttanut, hilpeyttään kai, vaan puhkesii uteliaaksi:i
- Suvaitsetteko tiedustella kauanko olette jo ollut siunatussa tilassa?
Neito väläytti 32 helmen hymyn ja lausui äänellä, joka oli hento kuin pienen pensaslinnun liverrys aamuhärässä:
- Kohta vartin!
Saavuttiin torille. Mykäksi muuttunut Ojarumpu tunki ensimmäisenä ulos bussista, hyvästelemättä tai edes nyökkäämättä neidolle.
Varsin arkisovinistista käytös-, tapa- ja sukupuolierottelukulttuuria niinkin hilpeältä mieheltä tulevaa äitiä kohtaan.
Eikö vaikka?

IMMU


Kommentoi



 Syyspunelmain – jatko-osa III
11.09.2017 15:19

Nyt sen kuulee, aamun metallisen syyshelähdyksen. Poissa on kesän lämmin henkäys keltamataran, jota Neitsyt Marian sänkyheinäksi kutsutaan.
Syksy syksyltä se todistuu: valo on maalareista suurin. Se antaa harmaalle sävyt, puille ruosteenpunaiset uhritulet, kyyhkysenharmaat aamut.
Musiikkia syksy on. Lyyrinen huilu vaihtuu kiihkeäksi viuluksi, fagotin huumori sellon surumieliseksi kutsuksi. Taustalla rakentaa piano paimenmajaa.
Kun syysapeaa lähimmäistä seuraa alkaa epäillä että jos Jumala loi ihmisen niin syysaamun krapulassa.
Sielullinen suolihuuhtelu korvataan teennäisharrastamalla.
Moni hoksaa olohuoneen seinässä täkänää uupuvan tyhjiön.
Joku aloittaa kieliopinnot ja päätyy parin viikon jälkeen tilaamaan aurinkorannalla lihapullia – suomeksi.
Kirjoitukset muuttuvat ilkeiksi ja yleisönosastot nimimerkkipersujen areenaksi. Mitä yksioikoisen ilkeämpi on, sitä parempi.
Syysmyönteinen kokeekin itsensä syrjityksi. Mutta henkiset kurahaalarit ovat pelastukseni.
Siksi kirjoittamisen paras neuvo on Rabelaisilta: ”Talonpoikien seurassa hän kiroili talonpoikien lailla, aatelisseurassa aatelistapaan.”
Kun panikoija sinkoilee syysdepressiosta kaamosmasennuksen kautta kevätväsymykseen, siirtyy elämänhallitsija portaattomasti vuodenajasta toiseen:
Pian putoaa puista kiinteistönomistajien jäsenlehti. On ilo nostaa vaimolle ruohonleikkurin tilalle harava.
Kun virittää valot vuorimäntyyn, kohta ulvahtaa pihassa irtorakki: "Jumankeuta, valaistu vessa!"
On pidettävä perinteiset kynttiläillalliset, joiden aiheuttamasta kateudesta Pokka pitää -sarjan Hyacinth ei toipuisi.
Tarjolla on aina poronkieltä. Uuden vierasperheen rouvan tiedustellessa mistä on peräisin marinadin jälkimaku, voi tyydyttää tiedonjanon maininnalla, että kyseessä on urosporon kieli.
Politiikkakone kiihtyy syyskierroksille. Hyväosaishallituksen yksiviivaisille insinööritoimille voi ärähtää: Minua ei kohdella kuin saksanpaimenkoiraa!
Buster Keaton syntyi 4.10. 1895. Samana päivänä, joskin 55 vuotta myöhemmin, lensi koirankopilla tietoisuuteemme toinen mykkä humoristi - Tenavien Ressu. Se on joko sattuma tai sitten jumala on olemassa.
Jo Mika Waltari runoili: Elämän syksyn tullessa / tuntea läheiseksi, ystäväksi / toinen ihminen, / sanoitta.”
Vai olisiko parempi kerrata Jaan Kaplinskin valoisat säkeet, kuin elämäni suurelle rakkaudelle omistaen:
”Ole sinä / minun olematon lapsuuteni. / Pehmeä hyvä / kevyt / kesäyö / joka peittää minut suurilla / äärettömillä siivillään.”
Sen taustalla soi J.S. Bachin Preludi ja fuuga G-duuri. Se joka alkaa kuolemasta ja päättyy elämään.
IMMU


Kommentoi


©2017 Immun pakinat - suntuubi.com