Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK
1234567
891011121314
15161718192021
22232425262728
2930311234

RSS

 Nideharso
28.05.2017 16:19

Kuka kirjallisuuden henkilö on vaikuttanut eniten maailmankuvaasi? Sain käydä siitä poikkeusmielenkiintoisen keskustelun.

Äkkiseltään heitä löytyy muutama vakavasti otettava.

Tärkein on ollut Pohjantähden Aatu Halme. Luin kirjan kai liian nuorena, 12-vuotiaana.

Alkuun Halme on karikatyyri, huvittava itseoppinut. Mutta hän kasvoi mittoihin, joista ei voi tinkiä.

Halmeessa oli kaksi aitoa ja tärkeää piirrettä, jotka eivät koskaan horjuneet vaan vahvistuvat alati: yhteiskunnan pieniin ja vähäosaisiin kohdistuva myötätunto ja voimakas vastenmielisyys väkivaltaa kohtaan.

Väinö Linna, jossa uskoakseni on paljon Halmetta, pani hänet sanomaan näinkin:

”Olisi lapsellista uskoa, että nämä meidän katoavat aistimme määräisivät olemassa olevan laadun. Minä puolestani uskon, että niiden havaintopiirien takana on suuri tuntematon ja korkeampi maailma, mutta juuri aistiemme alhainen kehitysaste estää meitä sitä tajuamasta. Kuten tiedätte en ole niin sanottu kirkkouskovainen, joskin tunnustan suuren nasaretilaisen suurimmaksi opettajaksi maan päällä. Minun uskoni kuolemattomuuteen on hieman toisilla perusteilla…"

Tämä johtaa, niin uskonnoton kuin olenkin, Dostojevskin Kristus-hahmoihin. suurten syntisten vastavoimiin, jotka ovat perimmiltään avuttomia ja naurettavia. Idiootin ruhtinas Lev Myškin (lev=leijona, mys=hiiri) on aidosti koskettanut sisintäni.

Hyvyydellään hän saa ympäristönsä ymmälleen ja sekasortoon. Hän herättää ihmiset mutta herääminen muuttuu hämmennykseksi ja epätoivoksi, joka saa vihaamaan herättäjäänsä.

Ruhtinas oli viattomuudessaan vahva mutta toiminnassaan avuton.

Dostojevskilla oli näitä kaksi muutakin, Riivaajien Šatov ja Karamazovin veljesten Aljoša.

Vai olisiko jo kaikkein tärkein Tšehovin Ikävän tarinan – kirjallisuushistorian parhaan novellin – professori Nikolai Stepanovitš, joka haluaisi vielä kerran vain lahnaa jauhokastikkeessa.

Palkittu, ihailtu, kiitetty mies sanoo rakastamalleen kasvattityttärelle, tämän pyytäessä elämänohjetta väsyneesti: Omatuntoni mukaan, Katja, en tiedä…

Kirjallisuus! Joskus se oli suurta.

Viimeksi hypin ilmaan kun Alice Munro sai novelleistaan Nobelin ja Tarja Halonen palkitsi Finlandialla Ulla-Lena Lundbergin teoksen Jää.

IMMU


( Päivitetty: 28.05.2017 17:04 )

Kommentoi



 Testikoittaja
27.05.2017 10:05

Tein, poikkeuksellisesti jouten ollessani, kaksi fb:n höpötestiä. No, lopputulos ällistytti sittenkin. 60-luvun kappaleeni on Simon & Garfunkelin Sounds of silence (rinnalla Bridge over troubled water) ja niin todella on...

Kaupunki johon kuulun on tämä isäni kaupunki - Kuopio. Vähän närkästytti ettei se sitten ollutkaan Rooma. Heh!


jk. Että mitenkä joutessani? Odottelen puolisoa, että pääsisimme halliin kalaa ostamaan. Sitten hän moittii: Etkö ole ajanut edes partaasi. Siihen minä: Ajoin mutta jo silloin kun aloit valmistautua lähtöön...
Muuan pitkän onnen tae: kyky naljaiilla ja kyky ymmärtää sitä.

IMMU


( Päivitetty: 27.05.2017 10:16 )

Kommentoi



 Mielitaito
26.05.2017 09:39

Sieluviisaat ovat todistaneet, että alituinen hötkyily vaikuttaa mielenterveyteen. Tapulissa kilkattaa. Mutta ihmisellä on mahdollisuus, jolla hän voi palauttaa mielen tasapainon.

Balanssi onnistuu mieluisassa ympäristössä, mielipaikassa. Siellä henkilö hallitsee itseään ja maailmaansa.

Tältä pohjalta ymmärtää, että SOS-hallituksen mielipaikka on tavallisen työntekijän lompakko. . Moni aviomies arvostaa lähiökuppilan vapautunutta ilmapiiriä. Toinen on mieltynyt hölkkäpolkuihin iiriksessään hullun suden palo.

Minäkin hakeudun päntiönään mielipaikkaani. Lähipiiri muistaa, että se on Artekin sohva. Vaimolla on olohuoneen toisella puolella samanlainen.

Satunnaiskävijäkin hoksaa kumpi on kumman vaikka käyttöaste ei juuri näy laatutuotteessa.

Ojarumpu, olkaveljeni, tosin on väittänyt, että sohvista kyllä näkee kumpi meistä hoitaa ulkotyöt. Jotkut ovat noin suulavia.

Kulttuurin edistäjänä sohva on ykköslajia. Nuoruuden hullutuksia oli matkustaa junalla Siperian halki, mutta kun luin sohvassaTšehovin Sahalinin sain reissusta paremman yleiskuvan.

Merille en ole lähtenyt, vaikka eripuran ylittäessä desibelirajan olen sillä uhkaillut. Moby Dickin myötä olen kokenut huimia seikkailuja. Afrikkaan olen tunkeutunut Kongo-jokea pitkin Joseph Conradin Pimeyden sydäntä lukiessa. Laatuaikaa olen viettänyt Pentti Haanpään kanssa nokisissa riihissä sököä pelaten. Iloinen suru on ollut eväs Juhani Peltosen myötä elämän kiveliössä kompastellessa.

Maailman voi kokea kotonaan. Tosiasiassa erakot maailman syvimmin kokevatkin, eivätkä ylitoimeliaat ainaiskiirehtijät.

Vuodenaikojen vaihtelun seuraaminen sohvalla selällään on palkitsevaa. Tontilla on lukuisa määrä puita: vaahteroita, koivuja, rajakuusi ja kotikataja.

Ei tarvitse metsissä, soilla ja lumessa rämpiä. Keväällä puut alkavat työntää lehtiä lähettäen tuhansia suudelmia, syksy vie ne mullaksi jälleen.

Tämä asiantila sopii minulle näinä hötkyilyn aikoina. Mielipaikassa alkaa uskoa, että maailmaksi kutsutun pirunnyrkin palikat alkaisivat lopultakin loksahdella paikoilleen.

Silloin nousen, mielipaikassani maaten, Chopinin cis-mollinokturnon n: 20 myötä ylänköjen rauhaan.

IMMU


Kommentoi



 Terassipelit
26.05.2017 08:16

Terassikauden pieniä suuria aloitusiloja porvarillisen osuusliikkeen kievarissa. Minä (tutulle) tarjoilijalle: Hei, tuopissani on kärpänen! Neito kädet iloisesti yhteen lyöden: Niin se kevät vain etenee.

IMMU


Kommentoi



 Soitto on guruista tehty
25.05.2017 10:12

Iltapäivän hiljentymishetki. Televisio esittää presidentti Koiviston hautajaisten päätteeksi RSO:n tulkinnan Sibeliuksen neljännestä sinfoniasta a-molli.

Se ei enää, suositun kakkossinfonian lailla, ole valoja ja värejä tulviva ylistys luonnon ihanuudelle vaan syntyjä syviä mietiskelevä ihmisen tilinteko, jossa puhuu autius ja sielun ehdoton yksinäisyys vailla tarpeetonta tehostusta.

Minussa se herättää - etenkin osaa Il tempo largo -osaa kuunnellessa - aina vaikutelman, että seison oman hautani partaalla.

Sinfonian yhteydessä on puhuttu syvyyspsykologiasta, aforistisista aiheista, siitä kuinka impressiot kohtaavat lopulta karun ekspressionismin.

Teoksen loppu järkyttää aina – se päättyy jousien raskaisiin a-molli-sointuihin.

Kirjailija Elmer Diktonius nimesi sen pettuleipäsinfoniaksi vailla tahtoa edulliseen valoon.

No, Koivistoa sanottiinkin pihiksi mutta minun huomisuskoni hän kokosi aina sanonnallaan ”Kyl se siitä”.

 

IMMU


Kommentoi


©2017 Immun pakinat - suntuubi.com